Kirjoitukset avainsanalla työelämä

Minuuttien tarkkuudella on taas mitattu. Kun on talvi menty pitkin mäkiä läpi tuulen ja hankien, hiki päässä väännetty tulosta. Tehty se, mihin on ollut keinot ja välineet.

Minuutit on muutettu prosenteiksi ja sillai kivoja kaavoja käyttäen mittaustulokseksi on saatu: melko hyvä.

Voi vitsi, mikä vitsi!

Nykytyöelämässä täydellisyyden tavoittelu on tyhmyyttä. Ei saa jäädä jumittamaan, katse seuraavaan etappiin ja menoksi. Kyllin hyvä riittää. Perfektionismi on pahe vailla vertaa.

Siksi elämä onkin opettanut huithapeliksi. Suljen silmäni - vedän henkeä ja jatkan.

Ja sitten arviointiasteikon ylimpänä seisoo: täydellinen.

Ihan oikeasti.

Kommenttikentässä voi nyt ilmoittautua, jos on ite sellainen!

Tai ei sittenkään - en usko satuihin.

Enkä ihan oikeudenmukaisuuteenkaan.

 Aika moni muuten uskoo. Tilastollisesti.

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Perjantai-iltana sähköposti kilahti.

Eiih! Mitä nyt taas?!

Kassa haluaa jälleen lisäselvityksen. Kuinkahan monta olen uuden työurani aikana jo toimittanut, milloin mistäkin syystä. Kyllä näistä euroista kannattaakin olla huolissaan. Jos, hyh, mikä lie osa-aikatyötön petkuttaa?

Lisäselvitys tänne heti tai anomuksesi hylätään kokonaan! 

Jo lähtökohtana on, että etuuksia saavat yrittävät kaikin keinoin huiputtaa anomuksissaan.

Miksi!!!?

Tällä kertaa olin epäiltynä työtuntien viilailusta. Luvut eivät mitenkään täsmänneet. Että roistomaisesti olisin ilmoittanut tuplamäärän työtunteja!

Mitähän olisin siitäkin hyötynyt? Saanut oikeuttani vieläkin vähemmän tukieuroja! Hei, pliis?!

Aikani ruutua tuijoteltuani tajusin, missä vika piilee.

Ihi-ihi-ihi-ihiiiiiiii-h!

Eihän se kummoinen olekaan - aikuiselle, vuosikymmeniä työelämän kurveissa pyöritetylle, kokeneelle ihmiselle. Samaa mieltä!

Okei. Tiedetään. Numerot on ikäviä. Itekin tykkään enempi kirjaimista.

Virseitähän sattuu joskus kaikille - ehkä sieltä joku euro tilille kilahtaa. Sitten joskus. Kunhan löytävät palkkatodistuksesta oikean sarakkeen. 

Järjestäydyttiin uuden liiton alaisuuteen vuoden vaihtuessa. Eivät kai siellä ota uskoakseen, että noinkin pieniä tuntipalkkoja voidaan jäsenistölle maksaa. Luulivat, hyh, minkä lie osa-aikaisen työtuntien määräksi.

13,17.

Ihi-ihi-ihi-ihiiiiiiii-h!

 

Kommentit (0)

ABC-analyysi. Eikä tarkoittanut niitä huoltiksia. Ei. Vaan menekkikamat helposti saataville. Parhaille paikoille siis. Oli perusjuttu entisessä elämässä. Paitsi silloin, kun tilaa ei vain ollut ja kamat sijoiteltiin sinne, mihin saatiin mahtumaan. Paitsi niiden kamojen kohdalla, joille oli määritelty muuten omat paikat.

Ei siis ihan aina toiminut. Analyysi ja sen vieminen käytäntöön.

Kaupoissa sitä on sanottu myynninedistämiseksi. Nykyään se on "ennustepohjaista vähittäiskaupan prosessien optimointia". Joojoo. Tavuntarkka lainaus Hesarista.

Käytäntöön vietynä se tarkoittaa,

ettei todennäköisesti löydä tuotetta samasta paikasta enää toista kertaa ostosreissullaan.

Ei ei ei. Sen on joku nörtti - sorry, pojat - ja ehk joku tyttö - laskenut ja analysoinut myynnin pohjalta. Ja päätynyt siirrättämään tuotteen todennäköisesti viereiselle käytävälle, sinne kynttilänjalkojen ja lautasliinojen väliin. Tai mahdollisesti toiseen päähän hallia, kassan 29 edustalle.

Kuvittelin jo tietäväni edes vähän, mitä olen menossa tekemään. Töihin kauppaan.

Haha.

Vähänpä tiesin.

Marhailen jälleen käytävillä. Haen, haen ja haen. Soisin löytäväni. Vaan ei. Paistinpannujen tilalla on lautaset, kaikissa valkoisen sävyissä. Paistinpannut, kansineen ja ilman - hei, osa niistä on paistokasareita, sitten on wokki-, lettu-, haudutus-, mitä ikinä pannuja. Ne kaikki on kasattu rullakoihin. Odottavat ruokailuvälinehyllyn tyhjenevän niiden tieltä. Mihin päätyvät kokki-, chef-, santoku- ynnä muut veitset, jää hämärän peittoon.

Naisten vaatteet on ihan oma lukunsa. Niillä osastoilla käy päättymätön pyörremyrsky. Paidat vaihtuvat mekoiksi, hameet jakuiksi, housut huiveiksi sillä aikaa, kun käännän katseeni hetkeksi pois.

Miksi?

Olen kysellyt asiasta kaupan työntekijöiltä. Kohauttelevat olkapäitään. "Ei mekään näitä aina löydetä. Asiakkaat haluavat vaihtelua."

Olen kysäissyt joskus asiakkailta. Eivät halua!

Muuten. Miesten osastoilla puvut, paidat ja farkut pysyvät täsmälleen samoilla paikoilla kuukaudesta toiseen. Samoin rautakaupoissa. Vasara on siinä rullamitan vieressä. Siinä se on aina ollut. Ja löytyy.

Miksi?

Omalla kohdallani homma kääntyy päälaelleen, ostohalukkuus laskee entisestään, mitä vaikeammaksi tuotteiden löytäminen tehdään. Mahdanko olla ainoa?

Jotain hyvääkin tietty löytyy. Työllistävä vaikutus on ilmiselvä, kun hyllyjä tyhjennetään ja täytetään liukuhihnatyönä päivästä toiseen.

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Onneksi koti on jo täytetty kaikenlaisilla kipoillla ja purnukoilla😄. Ei tarvitse etsiä uusia. Kun aikoinaan ostettiin ne Uhtua merkin alla olevat kupit, lautaset ......, niin perikunta vie ne sitten minne haluaa. 😂😂😂😂

Sitä pohtinee jopa aamupala. Hehee.

Tuttu ilmoitus jälleen sähköpostissa. Jo vuodesta 2012.

Alkuun niitä tuli kahden kuukauden välein. Nykyään "vain" joka neljäs kuukausi.

Koska olin, hyh, mikä lie työtön työnhakija - olin velvoitettu täyttämään ja julkaisemaan sen.

Vaikka olen nykyisin työssä - mitäs olen, hyh, mikä lie osa-aikainen tuntityöntekijä - olen velvoitettu päivittämään sitä.

Vaikkei sitä kukaan lue.

CV-netti muistuttaa.

Enää vajaat kahdeksan vuotta jäljellä.

Hehee.

Tarvitseeko kaiken tekemisen olla hyödyllistä?

No ei - kunhan ollaan aktiivisia, hei!

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat