Kirjoitukset avainsanalla työelämä

Niinkin ensvanhainen kieli kuin onkin, latinan lainalaisuudet alkavat jatkuvasti osua.

Mutta joo. Uhkasin tehdä oikaisuvaatimuksen päivärahapäätöksestä. Päätin kuitenkin ensin soittaa. Ja soitinkin.

Fiksusti muotoillen kassan toimihenkilö kertoi, miten on ihan tuurista kiinni, paljonko on vähän.

"Sulla kävi oikeastaan tuuri elokuussa. Mutta sitten olikin huonompi tuuri syyskuussa."

Ihan totta!

Lyhyt matikka ei riittänyt niitä kaavoja kuunnellessa. Lopputulema kuitenkin oli, että kaksi kertaa kuukaudessa palkkaa nauttiva osa-aikatyöntekijä saa olla onnellinen, jos sattuu päivärahaa ylipäätään saamaan.

Ja vielä onnellisempi pitää ymmärtää olla, kun karenssi aina välillä tulee ja sekoittaa laskentajaksoon kuuluvien päivien lukumääriä ja tunteja. Että jonkun kuukauden kohdalla arpaonni suosii. Ehkä.

Siksi siis sama määrä työtunteja saattaa oikeuttaa toisella laskentajaksolla jopa jonkun satasen tukeen. Ja sitten seuraavassa jaksossa erityislaskenta tarjoaa nolla euroa.

Joo-o. Tämä logiikkahan on niin raudanluja, että pitäisi jokaisen tollonkin ymmärtää.

Että ihan arpomalla ne tukieurot tulevat. Jos ovat tullakseen.

Ettei vain olisi jotkut käsitellyt nopat käytössä?

Eikä! Lain kirjainta ne siellä tavun tarkkuudella noudattavat. En epäilekään. Mutta kuka onneton sen lain päästi valmisteluun asti? Ja vielä hyväksyi - selkiyttämään ja parantamaan tuntityöntekijän asemaa?! Että tulojen ja elämän ennakointi olisi helpompaa?

Nii. Kuka nyt arpapeleistä sattuu tykkäämään. Tietty.

Mutta hei. Eihän tälle voinut kuin nauraa.

Että voikin olla näin järjettömiä järjestelmiä. Eihän tätä kukaan usko!

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen joskus yllättänyt itsenikin pitkä!pinnaisuudellani. Joojoo.

Oikeastihan olen ruutitynnyri, joka pamahtelee ihan omia aikojaan.

En enää millään jaksaisi tätä sirkusta. Leivästä ei pian näy kuivahtanutta känttyäkään tällä menolla. Huvista puhumattakaan.

Sain kirjeen. Taas. Sori siitä, hei.

Jo aiemminhan marisinkin jo. Elokuussa iski karenssi. Kuukauden tunnit yhteensä 94. Korvattavien päivien työtunnit oli noin 69 tuntia. Kuukauden viimeiset päivät menivät sitten harakoille. Siis karenssiin. Mutta euroja tuli kuitenkin, jopa enemmän kuin aikoihin. Siis elokuussa. Kiitti.

Uusi kirje kertoo: Eka aanelonen kertoo karenssin jatkuneen syyskuussa. No se oli tiedossa. Kun ei ne elokuun päivät riittäneet. Ja karenssithan on kivoja. Kuka sattuu tykkäämään? Lainsorkkijat ainakin.

Toka aanelonen kertoo, etten tarvitse lopultakaan kuukaudelta tukieuroja. Olenhan tehnyt (taas) liikaa töitä, yli 80% alan yleisestä työajasta.

Täh. Liian pitkä lause varmaan - en ymmärtänyt.

Lyhyt matikka ei nyt riitä tässä laskutoimituksessa.

Nääs syyskuun tunnit yhteensä 87. Ekan viikon reilut 16 tuntia meni taas harakoille. Jäljelle jääneet kolmen viikon työt ovatkin tällä kertaa liikaa?

Lähes identtiset työkuukaudet. Osa-aikatyössä ne tunnit vain sijoittuvat miten sattuu, voi olla jopa lähes täysi työviikko ja loput sitten ei.

En tajuu. En jaksa. 

Eikö lakia pitänyt rukata selkeämmäksi ja kai sen alkuperäinenkin tarkoitus oli kompensoida ansionmenetystä. Eikä saada ihmisiä järjiltään?

Jälleen uusi lakipykälä, johon vedotaan.

¤¤¤!ttaa niin ....t#¤%"#sti nämä lappuset.  Sytytyslanka alkaa savuta jo.

Aloin lukea työttömyysturvalakia. Haha.

Kuolo korjaa, ennen kuin tästä prujusta tolkkua ottaa, mutta jossain vilahti jotenkin näin: työttömyysturvaan on oikeutettu, jos on työttömänä ottanut vastaan osa-aikaisen työn.

Osuma.

Homman pitäisi siis olla kunnossa. Ja edes muutamien eurojen kilahdella tilille.

Huti! Sehän olisi ihan liian iisii. Kuinka monta kertaa on kuultu, kuinka olisi reilua ottaa edes se osa-aikainen työ vastaan. Nii-i! Olisikin. Reilua?!

Sen sijaan jos etuuden hakija toistuvasti toimii tuomittavalla tavalla...

Siis kun olen käynyt töissä?

Osuma. Tuomittavaa toimintaa. Karenssit vain viuhuvat. Kiitti taas, hei.

Ai haenko muutosta päätökseen? No taatusti.

Tosin viimeksi käsittely kesti vuoden.

Ja tuloksena silloinkin oli puhdas NOLLA.

Kommentit (2)

Ekonomistit muistuttavat tämän tästä, kuinka pitäisi jo töissä varautua tulevaan eläköitymiseen. Ettei tulojen romahdus pääse yllättämään.

Haha. Kunhan nyt edes hengissä pysyisi!

Joojoo. Olen varautunut. Vaikka olen ollut välillä työelämän ulkopuolellakin, euro sieltä täältä on. Vaan ei niillä pitkälle mennä.

Ihan tarkoituksellisesti en ole halunnut tarkistaa tulevaa eläketuloani. Pahan mielen siitä vain saisi.

Sitten kopsahti kirje kotiin asti. Mä niin tiesin!

Eipä ole kummoinen summa kymmenien vuosien työurasta! Ja olin sentään keskituloinen nainen entisessä elämässäni. Voihan hell....

Mutta joo. Olen varautunut - kiitos entisen työnantajan, kun potkaisi viisikymppisen katuojaan. Kiitos kaikkien niiden työnantajien, joiden haastatteluihin ei yli viisikymppinen päässyt. Kiitos nykyisten tuntitöiden. Tulot ovat jo minimissään. Nettoansio lienee aika lähellä tulevaa bruttoeläkettä. Hmmm. Tosin verotus on eläkeläisille kovempaa. Mä siis niin tiedän jo, paljonko on vähän. Kiitti, hei.

Lisäksi kirje kertoo, että  JOS olen oikein kiltti tyttö ja pysyn nyt tässä työssäni vielä seuraavat kuusi vuotta - saatan kiitokseksi saada jopa yli sata euroa korotusta kuukausieläkkeeseen. Satanen. Kuudesta vuodesta. Onpa kannattanut olla kiltti tyttö tähänkin asti! Kiitti, hei. 

Elämäntaito- ynnä muissa oppaissa viljellään yleviä lauseita.

Emme saa sitä, mitä haluamme, vaan mitä olemme.

?

Saat sen, mistä luovut.

?

Ja sitten vielä päälle lisää sammakoita "viisailta". Muistan takavuosilta, kuinka eräskin Jari ilmoitti valtakunnan lehdessä, että pienituloiset ihmiset vain eivät ole ymmärtäneet paikkaansa tässä yhteiskunnassa.

?

Eräs rahalaitos taannoin ilmoitti, ettei oikeastaan halua tavallisten palkansaajien tuovan hiekkaa pankkisaleihinsa.

?

Että kyllä tästä kaikesta pitäisi jo tyhmänkin ymmärtää, ettei tule kultahippusadetta vaan vain lisää kuraa niskaan. Olenhan vain hiekkaa yhteiskunnan rattaissa - ja marmorilattioilla.

Yksi setäni lahjoitti perintönsä valtiolle. Kai kiitoksena huolenpidosta?

Itse taidan haudata jokaisen liikenevän euron jonnekin.

Ihan vaikka vaan piruuttani. Entisenä kilttinä tyttönä. Haha.

Kommentit (0)

On sen verran kertynyt kilometrejä, että kurssille jos toisellekin on tullut osallistuttua. Ohjaajien opastamina on tehty mitä kummallisimpia juttuja. Leikitty ja mielikuviteltu. Haettu vahvuuksia kallioilta ja metsäpoluilta, sen jälkeen heitetty huolet nuotioon. Ja mihin se kaikki muka on johtanut?!

Jaa-a. En oo ollenkaan varma, onko niistä avuksi ollut. Pitäisi älytä tarkkaan miettiä, mitä toivoo. Jos jotain elämältä kehtaa toivoa.

Rikon tässä nyt kirjesalaisuutta ihan törkeästi. Viis siitä kenelle kirje on osoitettu. Mutta itepä oon kirjoittanut. Oli kirjoitettava kirje tulevaisuuteen. Nääs.

Jos olisin tiennyt, mihin se voi johtaa - olisinko jättänyt kirjoittamatta? Ehkä.

Työpäivät tosiaan kevenivät. Radikaalisti. Kun loppuivat kokonaan yli kolmeksi vuodeksi. Ei mennyt ihan putkeen se toive. Hei!

Vierellä on olkapää, johon nojata tarpeen tullen. Edelleen. Kiitos siitä!

Irtiotot arjesta ystävien kanssa eivät näillä euroilla enää useinkaan toteudu. Mutta ystävät ovat. Edelleen. Kiitos siitä!

Uskoin silloin, että nuoret pärjäävät - ennemmin tai myöhemmin. Sitä toivetta kannattelen. Ja jaksan toivoa. Edelleen. Kiitos siitä.

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat