Kirjoitukset avainsanalla työelämä

Pienenä leikin usein kauppaa. Landella mulla oli oma kauppa parissakin kiinteistössä. Joojoo. Ainakin liiterissä ja vintillä. Hyllyineen, tiskeineen, kaikkineen. Kauraryynipaketissa lastuja, jauhopussissa ja kahvipaketissa sahajauhoja, kiviä perunoina. Takiaisen isot lehdet oli kaloja. Voikukan vastaavat pikkukaloja, silakoita varmaan.

Sitten oli tietysti lottomainos. Se katosta roikkuva. Ite tein. Asiakkaita ei ollut ruuhkaksi asti. Piti sitten lopettaa liiketoiminta kannattamattomana.

Ei tullut kauppiasta. Ei edes myyjää. En oo eläissäni oikeaa kassapäätettä näpytellyt. Muuta kuin maksajana vinguttanut viivakoodeja. Automaattikassoilla. En tykkää. Siinäkin menee taas jonkun duuni, kun ite teen.

Joulun alla olin kuitenkin töissä kaupassa. Ekaa kertaa. Pörräsin siellä ruuhkan seassa.

Eniten olin järkyttynyt tavarapaljoudesta. Vaihtoehtojen määrästä. Mihin näitä kaikkia tarvitaan? Mihin tahansa katsoin, valikoimaa oli silmänkantamattomiin.

Lavoittain tavaraa vyöryi ennestään kapeilla käytävillä. Elektroniikka, pelit, lätyt, tikut, muistit, kirjat, luurit, tabut, padit, pesukoneet, pakastimet, teeveet, sekoittimet, keittimet, lelut, astiat, koristeet, kynttilät, kuuset, tekstiilit, matot, sisäpelit, ulkopelit, retkeily, samoilu, mailat, reput, kengät, pipot, pallot ja painot. Laukut, kassit, pussukat, nutut, takit, puserot, paidat, paitulit, hupparit, leggarit, ulkohousut, sisähousut, juoksuhousut, pyöräilyhousut, verkkarit, collarit, simmarit, shortsit, trikoot, sukat, sukkikset, pikkarit ja boxerit. Ai niin. Kosmetiikka. Hiusvärit, ripsarit, luomivärit, poskipunat, tuoksut, dödöt, shampoot ja voiteet. Muutamia tuoteryhmiä mainitakseni, hei!

Jotkut asiakkaat nykäisivät hihasta kysymyksineen. Uunona pyörittelin päätäni. "Ekaa kertaa täällä. Ei mitään tietoa. Pahoittelen." Niin kiire ei silti ollut, ettenkö olisi ehtinyt mallinukeksi. Toivottavasti nuttu oli saajalleen sopiva. Hehee.

Ruokatavaraosastoilla on omat käytävät jugurteille, juustoille, leikkeleille, eineille, kekseille, jauhoille ja leiville. Juomia ja hevi-puolta unohtamatta, hei!

Muistatko ajan, kun kyläkaupassa oli yhdenlaista maitoa? Se kaadettiin asiakkaan omaan hinkkiin.

Mitäkö tein kaupassa jouluruuhkassa?

Mieleen pulpahti vanha vitsi: Työni on salaista. En tiedä siitä itsekään juuri mitään.

Heheeeee-h.

Kommentit (2)

Vierailija

Kiitos taas ajatuksistasi. Näitä on mukava lukea. Kun käyn kaupassa ruokaostoksilla, niin ostan lähes aina samoja tuotteita tai raaka-aineita. Juuri tuo valtava määrä saman tuotteen eri variaatioita ahdistaa niin, etten edes halua tutustua uutuuksiin. Tottumus on toinen luonto😄

Musta hattara

Sanokaa muuta,hyllyt notkuu ja lisää tuotteita muka kaivataan! Sitten kannetaan ulos omasta jää-tai muusta kaapista,kun ei ehdi/ muistakaan käyttää...

Sanajono kuivui. Ei ollut mitään sanottavaa. Jos ei ole hyvää sanottavaa, ole hiljaa. Sitä neuvoa noudatan. Joskus. Aina ei pysty.

Että Allin pitäisi keskittyä etsimään elämästä hyviä asioita?

Elämä kun tuikkasi ensirääkäisyn hetkellä pessimismirokotteella. Se on geeneissä. Tapa nähdä ja kokea. Yltiöoptimistit hokevat kuinka voi opetella ajattelemaan eri tavoin. Optimistijollat. Hah.

Aattelepa ite. No mite? No site, aattelepa ite. Iha ite.

Iha ite oon aatellutkin.

Elämä on. Ja se kantaa. 

Ellei jää murru alta.

Silloin olisi hyvä osata uida. 

Alli osasi. Jotenkin. Räpiköi lopulta kivelleen. Mutta märissä sulissaan se yhä siellä värjöttelee.

Jalatkin kastuu joka kuukausi, vaikka miten yrittää kavuta viistoa kiveä myöten.

Tällä hetkellä perusyksikkö on yksilö. Ite. Työttömyydenkin katsotaan olevan iha ite aiheutettua.

Hartaudella on muistuteltu, miten on työntekijästä itsestään kiinni, pärjääkö nykymaailmassa. On iha ite oltava todistettavasti aktiivinen ja osattava markkinoida itseään. On verkostoiduttava.

Varsinkin naisia ja vähän varttuneempia suorastaan syyllistetään, kuinka ei osata kertoa omasta osaamisesta riittävästi. Naisethan eivät osaa pyytää edes palkankorotuksia. Sillai oikein. Iha ite ovat syyllisiä palkkarakenteiden vinoumaan.

Sitten yhtenä aamuna mielipidekirjoituksessa joku viksu rekrykonsultti kertoo, miten työnhakijat kuvittelevat itsestään liikoja.

Hän lienee meitä kaikkia viisaampi. Eikä kuvittele itsestään liikoja?

Kommentit (2)

Kerroinko aiemmin, että leposykkeeni on matala? Ja se tarkoittaa, että kehon vireystila on sillai alavireinen? Ja se taas saattaa johtaa antisosialiseen toimintaan?

Tutkittu juttu.

Mutta samalla istumalla tuli todistetuksi, että formulat jäisivät joulukuusestaan valoja vahtimaan, kun itse kiihdyn nollasta sataan alta nanosekunnin. Noin vain.

Joojoo.

Sain taas postia. Kirjepostia. Ihan totta. Niin harvinaista nykyisin.

Sama taho lähestyi jo viime kuussa.

Olin kesäkuussa tienannut liikaa. Taas. Hakemus oli hylätty. Taas. Brutto alkoi ykkösellä. Kuukaudessa. Mutta liika on liikaa. Ihan totta.

Siinä oli mukana lomarahoja. Ettäs kehtaan. Miten niin työtön voi ansaita lomarahaa? Ei sellaista lainsorkkija ymmärrä. Valikossa ei edes ole sellaista vaihtoehtoa. Työllistämiskoulutuksesta voi olla lomalla. Mutta ei osa-aikatyöstä. Ihan totta.

En jaksanut välittää. Laitoin seuraavan anomuksen aikanaan. 

Tuli uusi kirje.

Ja silloin se tapahtui. Alta nanosekunnin.

Oli taas pamahtanut omavastuuaika, laskenta, mikä ikinä. Omavastuuajalta ei makseta päivärahaa. Paitsi työllistämispalveluiden ajalta. Vaan ei työssäoloajalta. Juuri näin aktiivisuudesta palkitaan. Siis työstä.

Aktiivisuustarkastelu alkoi poikkeuksellisesti alusta. Häh? Epäselväksi jäi, tuliko tämä "karenssi", koska edellinen hakemus oli syystä tahi toisesta hylätty, työssäoloehto oli jälleen täyttynyt, karenssista karenssina vai ihan vaan lainlaatijan hatusta. Vaihtoehtoja oli kuitenkin monta. Mutta ei sitä eksaktia syytä tarvinnut hakijalle mainita. Listaus  vaihtoehdoista riittäköön. Valitse niistä.

Heinäkuussakin oli lomapäiviä. Ettäs kehtaan. Työtunteja oli vähän reilut 50. Ja brutto alkoi ykkösellä. Kuukaudessa. 

Ja nämä seikat sujuvasti yhdistäen oli saatu aikaan laskelma, että olen kuin olenkin lopulta oikeutettu ansiosidonnaiseen korvaukseen. 39 euroa. Netto. Kahdelta työssäolokuukaudelta. Ihan totta.

Muistelen jonkun poliitikon maininneen, ettei näitä byrokratian viidakosta kumisevia tarinoita millään uskoisi.

Ellei sitä koe itse.

Eikä oikein jaksa uskoa sittenkään.

Voin kertoa, että leposykkeestä ei ollut tietoakaan. Matala syke yhdessä räjähtävän mielenlaadun kanssa on huono yhdistelmä. Saatan todella olla vaaraksi - itselleni. Pitäisikö siis nostaa verenpainelääkitystä vai Irwinin tavoin haistattaa pitkät koko systeemille?

Varmaan vahingossa olivat laskeneet päivärahan perusteen uudestaan. Se oli noussut.

Kommentit (2)

Isä aina sanoikin, että ollaan pitkävihaista sukua. Ajattelin usein, että pilkunviilaajia ja muuten vaan herkkähipiäisiä ennemmin. Ei passaa yleistää, mutta kyllä - itsestäni löydän noita piirteitä. Aina vain, vaikka elämä on yrittänyt kulmia pyöristellä.

Ja taas voin ulkoistaa nuokin piirteet. Ei oo mun syytä, jos oon mikä oon. Geeneistä se johtuu. Synnynnäinen ja pysyvä ominaisuus. Tutkittu juttu.

Joojoo.

Niin lääkärit kuin tippaiitat ovat kyselleet urheilutaustaani. Ihmettelen joka kerta, että voiko ne nuoruuden kilometrit vieläkin vaikuttaa?

Että lepotilassa sydän lompsahtelee h-i-t-a-a-s-e-e-n tahtiinsa. Ihan totta, varmistaakseni, että se ylipäätään lompsii, piti viskata välillä verenpainelääkkeet nurkkaan.

Jaaniin miksi paineita piti tasoitella? Noh. Ei ole hyväksi vanheneville putkistoille jatkuva paineiden vaihtelu. Tuli sekin todistetuksi vanhan talon vesijohdon kohdalla. Miksei siis ihmiselläkin joku mutka brakaa, kun tarpeeksi testataan?

Entisessä elämässä työ vaati veronsa. Kahdella jakkaralla istumisesta kuin muistakaan tuo-tuo-tuolileikeistä en niin tykännyt. Mitäs muista leikkejä niitä olikaan?

Kuka pelkää esimiestä. Viimeinen pari portista ulos. Heikoin lenkki varsinkin on ollut suosittu viime vuosina. Siinähän pelin juju on saada ensin ulos ne  oikeasti fiksummat. "Koska mä voin" tuumii saneeraaja ja pitelee omasta jakkarastaan kiinni.

Niin on työelämä kuin aikuisten hiekkalaatikko.

Mutta niin. Matala leposyke. Autonominen hermosto säätelee sitä. Se voi kertoa elimistön vireystilasta, että ihminen kokee tylsyyttä arjessa ja voi hakea jännitystä elämyksistä. Se voi kertoa myös äkkipikaisuudesta ja väkivaltaisuudesta.

Jaa. Eihän kaikki tutkimukset ihan satasella voikaan maaliin osua. Oon niin turvallisuushakuinen kuin ihmispolo vain voi olla.

Mutta lyhytpinnainen kylläkin oon. Ja pitkävihainen.

Kommentit (2)

Musta Hattara

Tarttis vaan pystyä elämään tasaisen turvallista elämää😝. Toisaalta hyvä,mutta toisinaan kaipaa vähän jännääkin😂,mut ei liikaa!

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat