Kirjoitukset avainsanalla työttömyys

Sanajono kuivui. Ei ollut mitään sanottavaa. Jos ei ole hyvää sanottavaa, ole hiljaa. Sitä neuvoa noudatan. Joskus. Aina ei pysty.

Että Allin pitäisi keskittyä etsimään elämästä hyviä asioita?

Elämä kun tuikkasi ensirääkäisyn hetkellä pessimismirokotteella. Se on geeneissä. Tapa nähdä ja kokea. Yltiöoptimistit hokevat kuinka voi opetella ajattelemaan eri tavoin. Optimistijollat. Hah.

Aattelepa ite. No mite? No site, aattelepa ite. Iha ite.

Iha ite oon aatellutkin.

Elämä on. Ja se kantaa. 

Ellei jää murru alta.

Silloin olisi hyvä osata uida. 

Alli osasi. Jotenkin. Räpiköi lopulta kivelleen. Mutta märissä sulissaan se yhä siellä värjöttelee.

Jalatkin kastuu joka kuukausi, vaikka miten yrittää kavuta viistoa kiveä myöten.

Tällä hetkellä perusyksikkö on yksilö. Ite. Työttömyydenkin katsotaan olevan iha ite aiheutettua.

Hartaudella on muistuteltu, miten on työntekijästä itsestään kiinni, pärjääkö nykymaailmassa. On iha ite oltava todistettavasti aktiivinen ja osattava markkinoida itseään. On verkostoiduttava.

Varsinkin naisia ja vähän varttuneempia suorastaan syyllistetään, kuinka ei osata kertoa omasta osaamisesta riittävästi. Naisethan eivät osaa pyytää edes palkankorotuksia. Sillai oikein. Iha ite ovat syyllisiä palkkarakenteiden vinoumaan.

Sitten yhtenä aamuna mielipidekirjoituksessa joku viksu rekrykonsultti kertoo, miten työnhakijat kuvittelevat itsestään liikoja.

Hän lienee meitä kaikkia viisaampi. Eikä kuvittele itsestään liikoja?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kerroinko aiemmin, että leposykkeeni on matala? Ja se tarkoittaa, että kehon vireystila on sillai alavireinen? Ja se taas saattaa johtaa antisosialiseen toimintaan?

Tutkittu juttu.

Mutta samalla istumalla tuli todistetuksi, että formulat jäisivät joulukuusestaan valoja vahtimaan, kun itse kiihdyn nollasta sataan alta nanosekunnin. Noin vain.

Joojoo.

Sain taas postia. Kirjepostia. Ihan totta. Niin harvinaista nykyisin.

Sama taho lähestyi jo viime kuussa.

Olin kesäkuussa tienannut liikaa. Taas. Hakemus oli hylätty. Taas. Brutto alkoi ykkösellä. Kuukaudessa. Mutta liika on liikaa. Ihan totta.

Siinä oli mukana lomarahoja. Ettäs kehtaan. Miten niin työtön voi ansaita lomarahaa? Ei sellaista lainsorkkija ymmärrä. Valikossa ei edes ole sellaista vaihtoehtoa. Työllistämiskoulutuksesta voi olla lomalla. Mutta ei osa-aikatyöstä. Ihan totta.

En jaksanut välittää. Laitoin seuraavan anomuksen aikanaan. 

Tuli uusi kirje.

Ja silloin se tapahtui. Alta nanosekunnin.

Oli taas pamahtanut omavastuuaika, laskenta, mikä ikinä. Omavastuuajalta ei makseta päivärahaa. Paitsi työllistämispalveluiden ajalta. Vaan ei työssäoloajalta. Juuri näin aktiivisuudesta palkitaan. Siis työstä.

Aktiivisuustarkastelu alkoi poikkeuksellisesti alusta. Häh? Epäselväksi jäi, tuliko tämä "karenssi", koska edellinen hakemus oli syystä tahi toisesta hylätty, työssäoloehto oli jälleen täyttynyt, karenssista karenssina vai ihan vaan lainlaatijan hatusta. Vaihtoehtoja oli kuitenkin monta. Mutta ei sitä eksaktia syytä tarvinnut hakijalle mainita. Listaus  vaihtoehdoista riittäköön. Valitse niistä.

Heinäkuussakin oli lomapäiviä. Ettäs kehtaan. Työtunteja oli vähän reilut 50. Ja brutto alkoi ykkösellä. Kuukaudessa. 

Ja nämä seikat sujuvasti yhdistäen oli saatu aikaan laskelma, että olen kuin olenkin lopulta oikeutettu ansiosidonnaiseen korvaukseen. 39 euroa. Netto. Kahdelta työssäolokuukaudelta. Ihan totta.

Muistelen jonkun poliitikon maininneen, ettei näitä byrokratian viidakosta kumisevia tarinoita millään uskoisi.

Ellei sitä koe itse.

Eikä oikein jaksa uskoa sittenkään.

Voin kertoa, että leposykkeestä ei ollut tietoakaan. Matala syke yhdessä räjähtävän mielenlaadun kanssa on huono yhdistelmä. Saatan todella olla vaaraksi - itselleni. Pitäisikö siis nostaa verenpainelääkitystä vai Irwinin tavoin haistattaa pitkät koko systeemille?

Varmaan vahingossa olivat laskeneet päivärahan perusteen uudestaan. Se oli noussut.

Kommentit (2)

Tiedätkö, mitä tarkoittaa 0-tuntisopimus? Aika moni ei tiedä – ei ole kuullutkaan.

0-tuntisopimuksella työnantaja ei sitoudu takaamaan minimityöaikaa per viikko. Eikä siten myöskään minimituloja. Tai ylipäätään tuloja. Siksi työntekijällä olisi oltava jokin suunnitelma b.

Käytännössä taskussani on tuollainen 0-soppari. Valtiolla. Siis sinäkin siellä, lukijani, osallistut palkkakustannuksiini. Siis silloin, kun työaikaa kertyy. Mietipä sitä.

Ruinaan sitten roposia myös ammattiliitoltani. Muilta työssäkäyviltä. Ettäs kehtaan.

Samaan aikaan toisaalla valtionhallinnossa ollaan sitä mieltä, että on ihan oikeus ja kohtuus, että kaikenlaiset aktivointitoimenpiteet kohdistuvat myös meihin, tällaisiin työtä kaikin! keinoin vieroksuviin tallaajiin.

Ihan totta. Oli Alli pyllähtää pyrstölleen liiton kirjettä tavatessa, jossa kerrottiin riittävästä aktivoitumisesta ensimmäisen tarkastelujakson aikana. Hei, kiitos ilmoituksesta. Enpä olisi itse älynnyt olleeni. Aktiivinen. Luulin, että töissä. Ja tämähän tapahtui A1-mallin tultua voimaan.

Vaan ei. Tuntiduunarina oon samalla myös osa-aikatyötön. Siinä se. Eläköön byrokratia.

Entä kun se A2 pamahtaa päälle?

Omaehtoista työnhakua? Hei, mitä muuta se tähän asti on ollut!? Ikään kuin työnhakijat olisivat tähän asti odottaneet kädet ristissä työtarjouksia? Luuleeko joku oikeasti, että kautta aikain ihmiset olisivat työllistyneet ainoastaan TE-toimistojen ansiosta? Työtarjouksia on mennyt ihan hasardisti joillekin useasti, toisille ei milloinkaan. Kuinka monta tällä menetelmällä työllistynyttä sinä tunnet?

Sitä oon pienesti pohtinut, että millaista työtä tässä sitten hakisi yhtä paikkaa per viikko? Ettei paukkuisi huomautukset, sanktiot ynnä muut karenssit. Kun kaikille ei riitä edes osa-aikatyötä, niin miten sitten kokoaikaista?

Oon työtön yleensä vain arkipyhinä ja viikonloppuina. Niin ja sitten pitkin päivää – aina silloin, kun en tee työtä. Vaikka lounas- tai kahvitauollahan sitä voisi tehdä jotain muuta työtä. Tai jotenkin niin? Kuka nyt taukoja tarvitsisi?

Ihan totta. Lisäropoja saadakseni jokaiselle viikonpäivälle on oltava jokin merkintä. Arkisin työtunteja kertyy miten milloinkin. Tuntityössähän palkka kertyy vain tehdyiltä tunneilta. Arkipyhät ynnä muut ”työtön” -hetket tarkoittavat tuntiduunarille nollaa euroa. Se ei taida kaupan kassalla maksuksi kelvata?

Kun entisessä elämässä työnantajaa ei kiinnostanut työpanokseni lainkaan eikä nykyinenkään lupaa täyttä viikkoa, niin että onko niitä sellaisia työnantajia, jotka nyt ykskaks arvostaisivat työtäni maksamalla jopa viikonloppu- ja pyhälisiä?

Mutta että sitten muun ajan olisi siinä toisessa osa-aikatyössä. Entä milloin sitä sitten olisi pois töistä? Vaan ei kai sekään kaikille kuulu. Tai jotenkin niin? Kuka nyt vapaata tarvitsisi?

Ja muuten. Maksan yhteisiä veroeuroja siinä missä muutkin työssäkäyvät. Jäsenmaksunkin maksan. Joka kuukausi. Eivätkä ne ole 0-euroja.

Kommentit (0)

Sitä ei ihmispolo uskoisi, miten sekavia lait ja asetukset voivat olla. Eikö ne kuitenkin ole ihmisen tekemiä? Vai joko on robotit laitettu asialle?

Oikolukijana oon muuten aika kova.

Osuipa lehdestä silmiini kerran avoimet paikat valtiolla –ilmoitus. Siinä tarjottiin kirveelle töitä. Oikeesti? On takavuosien risusavotat todettu tehottomiksi, että nyt lähtisi oikein puita kaatumaan. Vai voisiko olla, että lopulta myönnetään vain kirveen tepsivän tähän hullutukseen? Ehkä maailmassa on sittenkin jotain tolkkua?

Jännityksellä aina odotan, mihin laariin kulloinkin kuulun. Työttömyystilastot kaunistuvat heittämällä, kun yhdenkin viikkotunnin perusteella työtön työnhakija tulkitaan työlliseksi. Ja sitten ei pääsekään esim. vuorotteluvapaata sijaistamaan. Koska laki.

Kuitenkin TE-toimisto viisaudessaan toisessa tilanteessa tulkitsee myös työssäkäyvän työttömäksi tai ainakin työtä vieroksuvaksi, koska haluaa määräaikaishaastatella. Mitäkö olen tehnyt työllisyyteni eteen?

Noh. Töitä.

TE-toimisto lähettää kuulemma velvoittavia työtarjouksia työnhakijoille. Yhden oon saanut. Vuonna 2016. Työnantaja ei jaksanut vastata. Olin varmaan liian kokematon hakija. Vain vajaat 30 vuotta alalla ollut. Hehe.

Joku jo pohtinee: Miksi koko ajan marmatan täällä samasta asiasta? Kun kerran oon töissä, miksen vaan lopeta sitä työnhakua? Kilk klik - netissä se käy. Niin iisii.

Nii-i. Vaan kun.

Työt on silppua. Ja kun kokoaikatyötä ei kaikille riitä, osa-aikatyön ohelle voidaan myöntää soviteltua päivärahaa. Sitä, jonka pitäisi edes osin kompensoida osa-aikaisuuden aiheuttamaa ansionmenetystä. Sen, jota anon joka kuukausi työttömyyskassalta. Siltä, jolle maksan jäsenmaksuni. Siltä, jolle täytyy ilmoittaa olevansa työtön kaikkina niinä muina aikoina, jolloin työtunteja ei kerry.

Kun aina ei vaan kerry!

Välillä voi olla lähes täysi työviikko ja jonain toisena jopa alle sen maagisen 18 tunnin. Vaan kun joskus kuitenkin kertyy, niin sitten ei olekaan oikeutettu päivärahaan. Koska laki.

Olo on kuin Hamletilla – ollako vai eikö olla? Pää kainalossa.

Kun kirveelle olisi ollut muitakin töitä.

Jaa niin. Joskus virseitä sattuu kaikille. Hyvällekin oikolukijalle. Ihi.

Se olikin KIRAVE-pääkäyttäjä – se avoin paikka valtiolla. Mun mielestä kirves olisi ollut tehokkaampi. Sillä voisi niputtaa tuhannen päreiksi sen lakirobotin.

Eihän näin typerät lait VOI olla ihmisen tekeleitä. Eihän?

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat