Kirjoitukset avainsanalla työnhaku

Entisessä elämässäni olin esimiesasemassa. Tuli tilanteita, että tarvittiin lisää käsipareja työhön. Otettiin yhteyttä lähimpään TE-toimistoon – ei se sillä nimellä silloin ollut. Mutta sama laitos silti.

Pyydettiin muutaman sopivan ehdokkaan tiedot. Valittiin heistä haastatteluun kutsuttavat. Joskus kaikki ehdokkaat, joskus vain pari. On päässyt unohtumaan, kuinka moni heistä oikeasti sitten työllistyi taloon. Ei kai moni. Jo silloin osa sanoi suoraan, että tuli, kun oli pakko. Ettei tule karenssia.

Tästä kokemuksesta huolimatta minulla oli naiivi käsitys TE-toimiston käytännöistä, kun itse tipahdin jakkaraltani suoraan katuojaan syljettäväksi.

Ihan oikeasti kuvittelin, että TE-toimistolla on tieto lähialueen yrityksistä ja niiden tarpeista työvoimaa kohtaan. Ja että siellä ihan oikeasti perehdytään hakijoiden työhistoriaan ja vahvuuksiin. Ja etsitään sitä juuri oikeaa työnantajaa. Yhdessä työntekijän kanssa. Ja että niitä työtarjouksia oikeasti tulisi. Ettei olisi ihan yksin omien hakemustensa varassa. Hakemusten, joihin ei edes sitä ’Et tullut valituksi’ - vastausta tullut.

Ja paskat.

Täytä työttömyysilmoitus netissä. Työttömän urani alkoi aikaan, kun vielä käytiin toimistolla. Ehdin käydä kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla virkailija naputteli koneelle ne täsmälleen samat todistusten päivämäärät, jotka olin itse sinne järjestelmään jo vienyt. Järkyttävän tehokasta toimintaa. Toisella kerralla kävin läpi jutustelun, tietysti eri virkailijan kanssa, todettiin, että juu, paljon on työttömiä. Mutta hae nyt silti. Ja vaikka olet 50+, on sellaisiakin, jotka saattavat ehkä ymmärtää kokemuksen päälle. Paino sanalla ehkä.

Sen jälkeen tulikin ilmoitus: Älä soita meille, me soitamme sinulle. Ja voimakas viesti: ÄLÄ tule tänne. Sitä soittoa sai sitten odottaa. Kolme vuotta. Ja se ensimmäinen työtarjous tosiaan tuli. Yli kolmen vuoden työttömyyden jälkeen.

Nyt kaavaillaan työttömälle velvoitetta hakea 12 työpaikkaa kolmessa kuukaudessa. Ja mikä se toinen ehdotus oli, 18 tunnin työskentely tai muuta osoitettua aktiivisuutta kuukaudessa vai miten?

12 työhakemusta kolmessa kuukaudessa. Ei paha? Ei pitäisi siitä pillastua työttömien. Kyllä pitää jotain tehdä työttömyytensä eteen. 18 tuntia töitä, ei pitäisi siitäkään hermostua. Työtä vieroksuvat luuserit! Mitäs on tommonen?!

Samaan aikaan työnantajat myöntävät, että huomattava osa avoimista työpaikoista täytetään ilman julkista hakua jo nyt. Ja yleensä paikan saa jo entuudestaan työsuhteessa oleva. Ei työtön. Tämä kuvio tulee lisääntymään, koska työnantajat eivät halua hukkua ’pakkohakemuksiin’. Että ’tullaan vaivaamaan työnantajaa ilman aikomustakaan työllistyä’.

Kuinka moni työnantaja on innokas tarjoamaan myöskään noita 18 tunnin pätkätöitä? Työssä olevat joutavat venyä ja tehdä ylitöinä satunnaiset kiirehuiput. Mielellään palkattomana ylityönä. Olkoot kiitollisia, että on työpaikka. Kyllä tuolla portin ulkopuolella on tulijoita, jos ei kiinnosta!

Mitä tekevät suuryritykset, jotka syytävät yhä väkeä porteista ulos? Eivät ainakaan myönnä työttömyyslukujen olevan yritysten aikaansaannosta. Ei.

Päättävät laittaa julkiseen hakuun yhä vähemmän paikkoja, ettei HR-osastoilla ryydyttäisi.  Irtisanomisten jälkeen jaetaan bonarit ja osingot iloisesti. Ja johtoryhmissä kihautetaan sihijuomat hyvän kvartaalin päälle.

Kuka saakaan sanktion toteutumattomista työllisyysjaksoista? Kuka on se inhokki, joka kiusaa työnantajia turhilla hakemuksilla? Kuka on heikoin lenkki? Ettäs kehtaa.

Hörppäsin aika pahasti vettä työelämän aallokossa. Pärskin silloin. Pärskin yhä!  Yli kolmen vuoden työttömyyden jälkeen olin se pahamaineinen pitkäaikaistyötön. Hyh. Menetetty. Toivoton tapaus.

Kenen syystä?

Vähän kornilta tuntuu sanoa, että pelastuin. Osa-aikatyöhön. Onhan se parempi kuin jatkuvat velvoittavat ja turhauttavat hakemusrumbat. Tosin oikeastaan olisin kai edelleen velvoitettu hakemaan työtä.

Työnhakijan velvollisuuksiin on kirjattu KOKOAIKAISEN työn etsiminen.  Aikana, jolloin työelämä on sirpaleina. Rikottu.

 

Kommentit (0)

Mä lehden luin. Ja siinä sanottiin, että nimettömät rekrytoinnit alkavat yleistyä Suomessakin. Siis mitä? Miksi?

Perinteisen AA-kerhon ymmärrän. Mutta kai työpaikkailmoituksiinkin alkaa sitten ilmestyä otsikoita: Anonyymisti Ansiotyöhön! Hae heti.

Työttömyysopinnoissani tulin käyneeksi monet kurssit. Siitä syntyi myös postaukseni CV:n saloista. Tosiaan. CV:ssä ei kannata ilmoittaa nimeä – ei ainakaan, jos se sattuu olemaan vieraskielinen.

Tai naisenko ei sitten kannattaisi miesvaltaiselle alalle pyrkiä, kun sukupuoli yleensä ilmenee nimestä. ’Mitä sekin luulee osaavansa, eikö se ymmärrä, että nämä on miesten töitä?´

Toisin päin se ei olisi mikään ongelma, koska mieshän on avarakatseinen, ennakkoluuloton ja rohkea hakeutuessaan vaikkapa hoiva-alalle.

Yleistinkö? Kärjistinkö? Vähän.

Mutta mitä on pielessä, jos nimi estää saamasta työtä?

Kommentit (0)

Työttömyydestä ei pidetä vapaata, ei lomaa eikä edes saikkua. Työtön on työtön myös viikonloppuisin. Asia kulkee koko ajan mukana. Halusinpa tai en. Kun arjesta katoaa rytmi, askel hidastuu kuin huomaamatta. Sitähän voi alkaa jopa sammaloitua.

Mutta. Työtönkin voi ja SAA käydä joskus vaikka mökillä. Iloita hetken auringonpaisteesta. Nauraa kippurassa puuvajan nurkalta löytyville kengille. Takaraivossa se silti herkeämättä takoo. Työttömyys.

Ei sitten Mol(l)ista duuniin. Sillä eihän siitä TE-toimiston työtarjouksesta mitään kuulunut. Ja olen siis ollut siellä vakiasiakkaana kolme vuotta kaksi kuukautta ja neljä päivää. Yhteensä 1161 päivää. Tuhatsatakuusikymmentäyksi päivää:

3,18 vuotta

38,14 kuukautta

165,86 viikkoa

27864 tuntia

1671840 minuuttia

100310400 sekuntia

Työttömänä. Ihan jokaisen hetken.

Kuinka usein sinä saat työssäsi negatiivista palautetta? Et suoriutunut tehtävästä riittävän hyvin? Et kelpaa? Työttömän työ on hakea töitä. Juu. Ja työtön saa tällaista palautetta jatkuvasti – riippuen siitä, kuinka paljon hakemuksia jaksaa lähetellä. Ja silti pitää kääntää poski uuteen iskuun valmiina. Pitää luottaa tulevaan. Uskoa omiin kykyihinsä.

Aina en ole jaksanut uskoa.

Mutta oho! Etä-, osa- ja vielä määräaikainen. Työ. No, nykyään työelämä on kuulemma sirpaloitunutta. Onhan tässä itsekin ollut kappaleina, ihan hajalla. Miksei siis jatkossa sirpaleinakin. Mutta että kelpaan sittenkin. Johonkin.

Hehee. Tänään on näpeissäni ti-ty-töi- mikä se nyt oli – työsopimus. Ihan oikea. :)

Ei se Mol(l)in kautta tullut. Ihan vanhanaikaisesti vastasin lehti-ilmoitukseen. Sellaiseen rapisevaan paperiin painetussa lehdessä oli ilmoitus, tiedätkö? No, nuoremmat eivät ehkä voi tietää, mutta sellaisiakin vielä tehdään. Koska ne ovat käteviä. Ne lehdet. Ja ilmoituksetkin. Eläköön printtimedia!

Hakemukseen vaadittu kuvakin oli kerran huvin vuoksi napattu otos naamasta ”just nyt”. Ei mikään tekemällä tehty, harkittu ”olen hyvä, fiksu ja varmasti pätevämpi kuin kukaan ikinä” -foto.

Ihmeitä siis tapahtuu. Onnellisia asioita. Mollista duuniin. Eikäku tai siis sävellaji voi yllättäen vaihtua mollista – duuriin. Ja elämään löytyy uudestaan rytmi.

Alli siis lennähti sittenkin sammaloituvalta kallioltaan. Ainakin hetkeksi. Vaan eipä huolta, viistolla pinnalla tuli keikuttua niin kauan, että vinolta moni asia näyttää varmaan jatkossakin. ;)

 

Kommentit (10)

Pii
Liittynyt29.2.2016

Oi mahtavaa - jos nyt ymmärsin oikein? Olen kokenut nämä tuntemuksesi ja kirjoitat niistä hyvin - koskettavasti , jos niin voi sanoa tällaisesta asiasta. Ne koskettavat koska on tuntenut ne samat tunteet. 

Mutta onnea uuteen! Itsellänikään ei tullut mollin kautta. Tuli sattumanvaraisen, yhtäkkisen, osa-aikaisen, väliaikaisen kautta. Toivon että sinulle käy samoin ja kirjoitat siitäkin. 

Ihan mahtavat kengät. 

Jokainen voi olla kokki

Arja - Kodin Kuvalehti
Liittynyt12.8.2014

Olipa hauska kuulla! Lämpimät onnittelut, Allina kalliolla! Toivotaan, että työpaikka on kiva ja siitä seuraa paljon uutta ja hyvää. Toivottavasti bloggaat edelleen ja kerrot jatkossakin kuulumisiasi.

Vierailija

Onnea Alli ja kaikkea hyvää työhön ja elämään! Kerrothan meille miltä maailma näyttää taas työmaalta katsottuna. Pieni viistous näkökulmassa on vain hyvästä - silloin ei haksahda pitämään asioita itsestäänselvyytenä. 

allikalliolla
Liittynyt31.10.2015

Kiitos onnitteluista! <3 Mahdanko ihan vielä edes ymmärtää, mitä on tapahtunut...

Varmasti jatkan bloggailua, kunhan kerkiän. Havainnoin nykyisin ympäristöä hakien hauskoja kuvauskohteita ja kuvakulmia sekä aiheita postauksiin. Ja nyt pitäisi ehtiä töitäkin tekemään =)hehee!

Ajan kanss. Katsellaan.

Niin, nuo kengät. Nekin on peritty. Heh.

Pioni
Liittynyt7.3.2016

Voi miten hienoa kuulla! Itse olen juuri saamassa irtisanomisilmoituksen - hetkellä milloin hyvänsä, kun postiluukku kolahtaa. Työelämää takana kokopäivätyössä 32 v ja äitiyslomat välissä, joten yllättävä ja suurikin elämänmuutos tulossa.

Onnea uuteen elämänvaiheeseen!

Luetko sinä joskus horoskooppeja?

Minusta niitä on hauska lukea. Ja aina voi valita, haluaako niiden muka olevan edes vähän jyvällä tässä ja nyt.

Ihan täyttä höpöähän ne ovat. Mutta silti, kannustavat lauseet saavat arjen tuntumaan helpommalta sietää.

Ajatella. Jos vaikka sittenkin…

Vaan ei. En ole voittanut lotossa. Ellei sitten lasketa sitä kuuden euron kimppapottia – mikä jaetaan seitsemälle.

Hei, onhan sekin voitto!

En ole saanut palkankorotusta. Hei, eihän minulla ole työpaikkaakaan!

Mutta jos yhden tunnin aikana saa kaksi puhelua, joista ensimmäinen on työhaastattelu ja toinen ilmoittaa jatkoon pääsystä  koulutushaussa.

Niin hei, mitä se sitten on!?

Ainakin jännittävää. Pitkästä aikaa.

Vaikkei horoskooppeihin uskoisikaan.

Kommentit (2)

Yksinäinen peltirumpu
Liittynyt23.12.2015

Mä olen viime aikoina joka päivä herättyäni lukenut oman horoskooppini, kahvikuppi kädessä. Siitä on tullut jo melkein rituaali. Joskus tuntuu, että hitto miten voikin osua noin kohdalle! Joskus kun ei ihan natsaa, luen omasta horoskoopistani seuraavan, jos se osuisi paremmin :D Olisin nimittäin vaaka jos olisin syntynyt päivää myöhemmin. Siitä varmaan johtuu tämä ristiriitainen luonteeni!

allikalliolla
Liittynyt31.10.2015

Loistava vinkki, kiitos! Minunkin olisi pitänyt syntyä vasta syyskuussa - neitsyen merkeissä siis. Jatkossa siis luenkin molemmat horoskoopit ja poimin itselleni sopivimmat kohdat =D

Eikös niitä horoskooppeja ole muutenkin rukattu, en ole tullut tarkistaneeksi, onko tähtimerkkini vallan muuttunut jo sen laskutavan mukaan.

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat