Kirjoitukset avainsanalla käytöstavat

Yksi kotitalouden luureista oli sirpaleina. Eipä huolta, onneksi on kotivakuutus. 

Netissä ei voi välttyä bottihyökkäyksiltä. Chatti-botti kurkkii oitis sivun alanurkalta, kun sivu on juuri ja juuri auennut.

"Voinko auttaa?"

Kirjoitetaan tapahtumasta kuvaus - kysymys kuuluu, pitäisikö luuri toimittaa jonnekin näytille?

"En ymmärtänyt. Voitko muotoilla kysymyksesi uudestaan?"

Puolustan heti bottiparkaa.

- Hei, anna sille mahdollisuus - muotoile kysymys lyhyeksi ja nasevaksi; mihin luuri toimitetaan?

"Voi harmi. En ymmärtänyt. Voitko muotoilla kysymyksesi uudestaan?"

Kysyjän korvat savuavat jo. Vastausviesti singahtaa botille. 

"Voi juku. En ymmärtänyt. Voitko muotoilla kysymyksesi uudestaan?"

On kuulemma ihan tutkittu juttu, että yleensä ihmiset eivät haluaisi pahoittaa robotin mieltä. 

Voi, miten sööttiä! Siihen perustunevat bottienkin höhlät kommentit. Eihän sille voi olla vihainen, kun se on niin lutunen. Sehän kuitenkin hirveesti yritti ymmärtää. Niii.

Samaan aikaan asiakaspalvelijat saavat silmilleen pienimmätkin arjen harmitukset ja somessa huudetaan asiain vierestä ja raivotaan  tuntemattomille. Täysin pidäkkeittä. Ihmisille.

Mutta kunhan robotti vain ei alkaisi itkeä!

 

 

Kuvan Hän on tietenkin takavuosien Jetsonien Roosa.

Kyllä. Roboteilla oli tunteet jo 70-luvulla. Niii. Sarjakuvissa.

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Joskus esimiehet on täysiä tolloja. Joojoo. Lehdestä luin.

Että kuinka irtisanoutumiseen on suhtauduttu tai vastattu. Kaikenlaista.

Sitten muistin.

Kerran lähdin työpaikasta ensimmäisen viikon jälkeen. Siitä ei tykännyt kovin esimies eikä varsinkaan itse työnantaja. Katsoi pitkin nenänvarttaan ja antoi tuomionsa. Haukkui ylpeäksi ja kiittämättömäksi. Kovuudella ei kuulemma pärjää.

Joo. Kiitos. Varmaan toi kovuus on sallittua vain tietyssä asemassa.Saadulla evästyksellä olikin kiva jatkaa uuteen työhön. Tiesin vain, ettei työyhteisö sopinut mulle. Tai siis oikeammin, itse en sopinut siihen.

Myöhemmin entisessä elämässä kerran oon suostutellut kesäduunarin jäämään. Kaveri oli jo lyömässä avainlätkää pöytään. Jotkut kemiat ei vaan toimi. Esimiehenä en itkenyt kuin haukkunutkaan. Halusin silti varmistaa, ettei työsuhde päättynyt tyhmään eripuraan.

Lehtiartikkelissa kerrottiin, että työpanoksesta kiittäminen olisi sellaista käyttäytymissäännöstön perustaa. Nii-i. Yleensä lähtijät vähintään kätellään. Kahvitetaan. Eläköityvät kukitetaankin. Muistellaan yhteistä taivalta. Kiitti ja moi. Hyvää jatkoa!

Entäs irtisanotut? Harvassa on tervemenoa kortistoon -kahvitukset. Hehe. Jotkut jopa kiidätetään alta tunnissa portin ulkopuolelle.

Käytöstähän sekin on.

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat