Kirjoitukset avainsanalla uimahalli

Ensin opin sukeltamaan. Veljen sukellusmaskin avulla aukesi uusi maailma kirkkaassa järvivedessä. Sitten opin uimaan.

Teininä innostuin lajista enemmänkin ja aloin käydä hallissa säännöllisesti. Uintikilometrejä kertyi. Paljon. Opettelin kuntouintitekniikan ja kuntouimareiden radalla edettiinkin vauhdikkaasti taukoja pitämättä.

Ei tarvinnut miettiä, onko tukka hyvin. Vanhoissa koulukuvissa näkyykin klooriveden vaikutus hiuksiin; ne lyhenivät ja hapsuuntuivat yhdessä vuodessa. Sepä ei haitannut. Kunto oli kova. Olin hyvä. Ja löytänyt elementtini.

Aikanaan tuli perhe. Lasten kanssa käytiin joskus hallissa, mutta eihän äitinä enää kerinnyt satasia uimaan, kun piti varjella jälkikasvua hukkumiselta. Kävi kuten monen äiti-ihmisen. Kuntoilu unohtui viimeistään arjen pyörityksessä.

Sitten hajosi selkä. Pääsin kuntoutukseen. Sieltä se löytyi uudestaan, oma elementti. Pärskien, välillä rataköysissä roikkuenkin, opettelin sitkeästi uudestaan uintitekniikan. Kuntokin parani taas kohisten.

Syntyi kolmas lapsi. Taas se unohtui. Tekniikka. Pelkkä ajatus pään upottamisesta veden alle alkaa hengästyttää. Nyt se kolmaskin on jo täysi-ikäinen. Taitaisi olla aika äidin lähteä halliin.

Lehdestä luin, ettei sekään ole enää niin yksinkertaista. Osaisiko tällainen ex-uimari enää edes käyttäytyä uimahallissa?! Onkohan nykyinen uimapukukaan standardin mukainen ja hyväksytty malli?

Ohjeita on seinät täynnään: Yhteis- vai yksityistiloissa, saunassa, suihkussa saa, ei saa, pitää... Älä sitä, älä tätä, mene, aloita tästä, ui tässä, juokse tuossa, kierrä vasemmalta, kaarra oikealle... Ettei vain olisi eri tahdissa. Eikä enää vain maalaisjärki riitä?

Jos erehdyksessä teen toisin kuin muut, varmasti tulee joku änkyräuimamaisteri kiekumaan, miten täällä kuuluu suorittaa uintia. Ettei vahingossakaan vain nauttisi vedestä elementtinä. Kun vihdoinkin olisi aikaa.

Myydäänkö missään ”keltanokka liikenteessä” –uimalakkeja?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat