Kirjoitukset avainsanalla huoleton

Öylätti sentään! Örisisit varmaan jo sinäkin, jos olisit kokonaisen kuukauden yrittänyt keksiä aakkosista jotain positiivista! Kun tänä vuonna sattui karkausvuoden takia helmikuuhun 29 päivää, niin vähän väkisin tässä sitten aakkoset tunkivat mukaan kuvaan.

Mutta, takana on. Olinko kuukauden ajan huolettomampi? Enpä tiedä, tulevaisuus huolettaa edelleen. Silti välillä aika kului kuin siivillä lehtiä saksiessa.

Aloittaessani murehdin lehtien menevän pilalle. No menihän ne. Vaan kun lehdestä on yksikin sivu tärvelty, lopuillakaan ei ole enää väliä. Naks, naks, naks…Ja postauskuvien sommittelu ja muokkailu olikin tosi hauskaa.

Ehkä sitä negatiivista menneiden märehdintää oli vähän vähemmän, sen sijaan hyviin muistoihin palasin useammankin kerran.

Eikä siitä sitten aarrekarttaa tullut vaan   

Onnen lyhyt oppimäärä.

Aika usein onni – se on kyllä lyhyydestään huolimatta aika iso sana - mutta ainakin hyvä olo, lymyää tavallisessa arjessa. Kunhan sen antaa tulla esiin. Siinä onnistuin aika hyvin. Ainakin välillä ;)

Vaan ens kuussa olen taas oma ihana itseni. Että huomiseen!

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Äitiäni ikävöin loppuikäni. Kun hän kuoli 17 vuotta sitten, nuorimmaiseni oli reilun vuoden ikäinen.

Elämän alku- ja loppumetrit yhtäaikaa rinnalla kuljettavina. Molemmat vahvasti läsnä.

Minusta tuli Äiti jo 60-luvulla. Katseessani ihmetys ja onni. Toivomukseni oli kuultu.

Muistan yhä, kuinka varovasti ja hellästi hoidin vauvaani. Tuota ihmettä. Tuoreena äitinä hiukan haparoivin sormin kiinnitin kapaloita sitovaa hakaneulaa. Vauvaparan navassa on yhä nähtävissä neulanpistoja.

Mutta minä rakastin vauvaani. Lumikkia.

Myöhemmin olen saanut kokea kolme kertaa tuon mieltä myllertävän onnen. Enää sormet eivät haparoineet hakaneulojen kiinnityksessä. Niitä ei onneksi enää käytetty, oli jo vaippaliinat ja T-vaippojen jälkeen jopa teippivaipat.

Muuten tietysti, varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla, otteet olivat alkuun varovaiset. Kokemus toi aikanaan varmuuden vauvan käsittelyyn.

Kasvavien lasten kanssa on oltu moneen kertaan ihmeessä – vähän erilaisessa.

Mutta yhdessä on kasvettu. Olemaan ihmisiksi. <3 <3 <3

ISOäitinä sitä onkin jo ihan eri sfääreissä. Siitä joskus. Ehkä.

 

Kommentit (0)

Huoleton kuukausi kulkee kohti loppuaan, mutta ei päästä helpolla, kun vuorossa on päivät kirjaimilla Z ja Å…

Zeniläisyyttä etsien tänään. Yhdessä elämänvaiheessa olin esikoisen mielestä lisättävän tyyneyden tarpeessa ja antoi omasta kirjahyllystään luettavaksi. Ehkä nyt todella paneudun tähän aiheeseen.kertoo Pirkko. Mutta minulle se å nyt vaan on niin ruåttalainen, etten saa siitä mitään irti..  Kun se Oolannin sotakin oli niin kauhia, ihan suomalaisella Oo:lla. 

Muistatko sinä joitain laulunsanoja kouluajoilta, muitakin kuin Suvivirren?

Kommentit (0)

Yhdessä yksin.

Minulla on laaja yksityisalueeni, oma tilani, reviirini.

En ole halailija ollenkaan, vaikka taannoin Pientä halauskirjaa suosittelinkin. Olen oppaani kuitenkin lukenut ja siten olen loistava halailija - teoriassa!

Viihdyn seurassa, toisinaan saatan jopa varastaa shown. Mutta tarvitsen myös etäisyyttä ja yksinäisyyttä.

Sillai sopivasti.

Vetäydyn omaan rauhaani, mutta mielellään niin, että ympäröivän elämän äänet kantautuvat korviini. En kuitenkaan pelkää hiljaisuutta ja yksin oloa vaan nautin siitäkin.Olenkin sosiaalinen erakko.

Tässä ja nyt päätän nauttia yksin olosta. Ja hetken päästä tahdon – ja saankin seuraa.

Tänään on salipäivä, ystävien kanssa. Yhdessä. 

Kommentit (5)

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015
2/5 | 

Minäkin nautin yksinolosta toisinaan. On ihanaa katsella ulos kodin ikkunoista täydessä hiljaisuudessa ja olla vain omien ajatusten kera :-)

Johanna, Eau De Cologne

Ellu, kuukautta vaille 55
3/5 | 

Olen oppinut nauttimaan yksinolosta vasta neljänkympin jälkeen. Nykyään iloitsen jokaisesta hetkestä jonka saan olla itseni kanssa.

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat