Kirjoitukset avainsanalla lentäminen

Elämä on yhtä suunnittelua.

Ihan ekaksi perhesuunnittelu. Noh, siihen ei kaikki pysty. Toisille lapsia tulee, jos on tullakseen. Toisille ei, vaikka miten suunnittelisi.

Jossain vaiheessa pitää jo suunnitella tulevaisuutta. Siihen on olemassa ihan yliopistotason tutkijoitakin. Joo-o.

Onhan se aika hurjaa, että kaikenlaiset oudot kotkotukset voivat olla tutkijoiden pöytälaatikoissa tai ainakin mielen sopukoissa vuosikymmeniä, jopa -satoja, ennen kuin niistä tulee totta.

Kuka olisi uskonut Da Vincin aikoihin, että ihan oikeasti ihmisiä pakataan metalliputkiin ja lennätetään ympäri maailmaa? Vaikka arvostivat joitain keksintöjä, outona taisivat aikalaiset pitää.

Nykyään sellaisen  siivekkään putken kuski, kapteeni, tekee aina lentosuunnitelman, eikö vain? Ennen lentoa.

Sitä ennen matkustaja voi tehdä matkustussuunnitelman ja -ilmoituksen. Siis jos epäilyttää, ettei reissussa kaikki mene ihan kuin Strömsössä. Siis mallilleen.

Lentopelko.

On tunne hallinnan menettämisestä. En pysty vaikuttamaan tapahtumiin. Vaikka miten haluaisin ja suunnittelisin. Ihan vaan matkustajaksi joutuu peltiputkessakin. Joskus vähän sama fiilis elämässä.

Se lentosuunnitelma. Se on ammattilaisten hommia. Tuli todistettua.

Olin näet reissussa. Sanoin paluuta edeltävänä iltana, että todennäköisesti valvon, koska lentosuunnitelma on kuitenkin tehtävä. Siltä varalta, ettei kapteeni sittenkään muista.

Kyllä tulikin suunnitelma ihan silmien eteen yön pimeinä tunteina. Äidilläkin oli taipumusta näihin. Päätin olla kertomatta muille.

Lentohan sujui ihan mallikkaasti ja tasaisesti. Kunnes Helsingin kattojen yllä kuski, se kapteeni, päätti ajeluttaa meitä vielä vähän aikaa. Oli kuulemma ruuhka-aika.

Monitorista katseltiin, kuinka kone teki kauniin (no ei se ihan symmetrinen ollut) lenkin Itämeren yllä. Voi ei. Koneen nokka näytti ihan selvästi Sipooseen. Ei ei ei. Siellä on korpea ja korkeita puita. Ei sinne!

Taisi kapteeni itsekin huomata vikasuunnan. Huh.

Sitten laskeuduttiin. Nätisti. Ihan oikealle kentälle. Turvavyövalo sammui.

Tässä kohtaa uskalsin kertoa omasta lentosuunnitelmasta. Siinäkin kone oli näet kääntynyt.

Katolleen. Ei kiva.

Sitä se mun uneni - eikäku lentosuunnitelma - siis tiesi.

Että tehdään pieni lenkki, käännös ja takaisin - vaan ei ylösalaisin. Jestas. Mitään taitolentäjiä tässä olla.

Tarkkuutta noihin suunnitelmiin, hei!

.

.

Pelkäätkö sinä lentämistä?

Entä oletko sinä oman elämäsi kapteeni vai sittenkin matkustaja?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Yksinäinen peltirumpu
Liittynyt23.12.2015
1/2 | 

(Lento) pelko on tunne hallinnan menettämisestä. Tämä.

Musta tuntuu että oon istunut takapenkillä jo pitkän aikaa. Nään usein sellasia unia, joissa ajan autoa takapenkiltä, bussia jossa ei toimi jarrut. En hallitse ajopeliä en sitten yhtään. Liekö sen takia pelkään ajamista todellisuudessakin? Liekö pelkään vaan ihan liikaa? 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat