Kirjoitukset avainsanalla penkkiurheilu

Maisa täss, moooiii!

Tiätsä, ku meidän lööbisluolass on toi lätty? Se möykkäävä loota. Sitä noi tuijottaa joka ilta.

Okei. Mäki katon sillon, ku tulee jotain hyvää juttuu.

Niinku vaikk luontodokkarii. Ne pinkkuvauvat oli tosi söpöij. Joskus siell puhutaan hauta. Herään päikkäreiltäki, ku joku puhuu kerranki tuttuu kieltä. Vilkasen ain Lempeetä – ett hei, tajusitsä? Ne puhuu M-U-N kieltä tuoll just.

Ei se tajuu.

Yleensä on iha jees notkuu siin sohvall vieress, ku Luja tai Lempeä tuijottaa sitä lootaa. ”Kun sä istut viereen mun, siin on jotain niin oikeaa”. Just nii.

Mutt sitt.

Ku Luja kattoo jotain tollasta, ku kuvass – sillon mä lähden vetään.

Mä E-N  K-E-S-T-Ä.

Ku Luja alkaa ain hilluu. Se yrittää kertoo sinne lootaan, mitä pitäis tehdä. Tai varsinki, mitä E-I pitäis. Mä en ees tajuu, mitä siell tapahtuu. Silti se möykkää. A-I-N.

Sillon mä lähden.

Mä meen mun punkkaan keittiöön, M-U-N mestaan.

Siell ei kukaan möykkää.

Tiätsä yhtään, M-I-K-S Luja ain välill hilluu? Ett onks se vaarallista? Tai tarttuukse? Tai sitt niinku, M-I-K-S ne siell lootass ei tee, niinku Luja sanoo? Mä ainaki tottelen sitä ain. Melkein.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (5)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat