Kirjoitukset avainsanalla lipunmyynti

Matkustaminen on taitolaji.  Otetaan ensin malliksi dösä, busa, bussi, linja-auto, nysse. Rakas kulkupeli. Monta nimeä.

Ihan alkajaisiksi pitää tietää, miten ilmoittautua kuljettajalle. Pitääkö vilkuttaa, huiskuttaa, näyttää korttia vai keskisormea – että auto pysähtyy siihen oikealle pysäkille.

Seuraavaksi pitää osata käyttää lippuautomaattia. Jälleen saattaa käydä mielessä näyttää keskisormea, kun automaatin toiminnot on lopulta käyty läpi. Voi myös vilauttaa käteen kiinni kasvanutta luuria ja siinä olevaa mobiililippua – jos sovellus sattuu toimimaan. Rahaakin saa yrittää tarjota kuljettajalle. Vielä. Vaan ei varmaan enää kauaa.

Kertalippuja on tulossa myyntiin kauppoihin ja kioskeihin. Asemien lähellä on kuulemma aina kauppa tai kioski. Ei muuten ole. Epäselväksi on myös jäänyt, miten ne liput leimataan, kun leimauskoneita ei enää palauteta käyttöön. Kuljettajaa ei saa häiritä, ainakaan sporassa. Pitääkö olla joku sovellus luurissa, millä aktivoi sen pahvilipun? Tai jotain? Sääliksi käy turisteja.

Palataan dösään. Maksujupakan jälkeen on lupa astua kuljettajan ohi. Seuraavaksi pitää osata tulkita kanssamatkustajia. Onko vakiasiakkaita? Heillä on omat paikat. Niille ei saa satunnainen matkustaja mennä. Dösässä ei ole soveliasta puhua. Ainakaan vieraille, niille toisille samaan suuntaan matkustaville. Ei sanota ääneen, että 'jospa viereesi istuisin' tai 'saanko poistua'. On parempia tapoja ilmoittaa. Kiinteä tuijotus vieruskaverin ohimoon. Ääntä saa käyttää korkeintaan rykäisyn verran.

Matkan aikana miehet eivät saa vilvoitella sukukalleuksiaan manspreading-tyyliin. Reidet yhteen, mies! Naiset eivät saa asetella laukkuaan siihen viereiselle istuimelle. Vaikka kanssamatkustajia olisi vain pari. Sen väskynhän saa nostetuksi syliin. SITTEN, KUN istuimet alkavat käydä vähiin. Joku oli kuulemma kerran kysynyt, paljonko laukku oli maksanut paikastaan.

Kerran minä makuutin olkalaukkuani mielenosoituksellisesti penkillä vieressäni. Koko matkan. Olin maksanut myös sille matkan. Tämä tapahtui tosin junassa. Lippuautomaatti teki omiaan ja otti matkakortilta 2 maksua. Konduktööri nauroi vahingoniloisesti ja neuvoi ottamaan yhteyttä HSL:n lipputoimistoon. Sinne Helsingin päähän, Rautatieasemalle.

Junamatkailukin alkaa olla seikkailulaji siinä missä Amazing Race –kisan kaupunkiseikkailut.

Matkalippujen myynti päättyy HSL:n lähijunissa 19.6. Tilalle tulee automaatit asemille. Tai nyt ens alkuun parin viikon ajan asemilla päivystää lipunmyyjiä.. .kun automaatteja ei yllättäen riittänyt kaikille asemille. Nerokasta.

Junissa kulkevat samat konduktöörit kuin ennenkin. Eivät vain enää myy lippuja. Edes tämän kahden viikon ajan, kun odotellaan niitä puuttuvia automaatteja. Ei. Oppivatpa olemaan, matkustajat. EX-lipunleikkaajat neuvovat mummot, mammat, papat ja turistit seuraavalla asemalla laiturille ostamaan lippua automaatista. Ja odottamaan seuraavaa junaa? VR onkin ollut jo pitkään luotettava aikatauluissaan. Seuraava juna kyllä tulee. Ei vain tiedetä, milloin!

Yksityisautoilua pitäisi vähentää. Niin varmaan. Sitten, kun VR saa aikataulunsa ja HSL automaattinsa toimimaan, voivat alkaa odotella. Seuraava matkustaja kyllä tulee. Ei vain tiedetä, milloin!

Kommentit (6)

Nuttu nurin onni oikein
Liittynyt30.8.2015

Niin totta! Joka kerta pääkaupungissa hortoillessani ja julkisiin kulkupeleihin harhautuessani tunnen itseni Suomen Törpöimmäksi Matkustajaksi. En ikinä osaa ilmaista kyytiinmenoaiettani oikein, en osaa maksaa oikein - enkä näköjään osaa istuakaan oikein (laukku....). Kotiuduin juuri Santorinilta, missä oli ihastuttavan helppoa matkustaa julkisilla: joka bussissa oli rahastaja! Istuin penkille ja odotin palvelua. Eikä haitannut, oliko raha juuri sopiva vai isompaa sorttia. Helppoa ja mukavaa. Muistanpa vielä ajan, kun Suomessakin oli rahastajat (toiveammattini lapsuudessa)....

Muistatko, kun kioskeihin haluttiin myyntiin myös elintarvikkeita? No, nuoremmat eivät voi muistaa, mutta näin tehtiin, koska kaupat sulkivat ovensa niin varhain. Kioskit sen sijaan olivat pitkään iltaan asti auki.

Kioskeihin on ajan kuluessa tulleet myös pakettipalvelut, poliisin passi/ajokortti ym. asiakirjojen luovutukset, matkalippujen myynti…Kaikenlaista tärkeää. Kun kerran ovat kuitenkin auki.

Mutta mutta. Nyt kaupat ovat yötä päivää auki. Elintarvikkeita voi ostaa kaupoista 24/7. Silloin kun huvittaa.

Mihin tarvitaan enää kioskeja? Niissä hinnatkin ovat yleensä korkeammat kuin kaupoissa. Mutta lyhyemmät! aukioloajat.

Mitä jos ne vaikka lopettaisivat elintarvikkeiden myynnin ja keskittyisivät siihen pakettitoimintaan ja postimerkkien myyntiin? Niiden nimenhän voisi muuttaa vaikkapa – mikä olisi hyvä nimi?

Hei! Miten olisi Posti?! Eiks se olis hyvä ja kuvaava?!

Miten se kuulostaa jotenkin tutulta?

Muistatko, kun junaan ja joskus bussiinkin ostettiin lippu siitä asemalta? No, nuoremmat eivät voi muistaa, mutta näin tehtiin, koska se oli kätevää. Ostaa se lippu siitä, mistä matka alkoi. Silloin, kun oli lähdössä matkalle.

Kun liput ostetaan netistä, voi käydä kuin minulle äskettäin; sain kaimani lipun sähköpostiini. Käteväähän sekin on. Siis jos olisin ollut lähdössä matkalle.

Jos kioskit eikäku ne postit, keskittyisivät paketteihin, niin asemille voisi perustaa sellaisia – mikä nyt olisi kuvaava nimi?

Lipunmyynti!?

Mutta miten sekin kuulostaa jotenkin tutulta?

Kommentit (2)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat