Kirjoitukset avainsanalla uusi työ

Siihen Maapallo-pysäkkiin telakoituminen epäonnistui jotenkin. Hukkasin sittenkin yhteyden Maahan. Olen siis yhä ulkoavaruudessa. Yksin. Leijun. En saa otetta mistään. Painoton tila tekee olon epätodelliseksi.

Avaruuskeskus tosin ilmoitti painokkaasti olevansa puhelinyhteyden päässä. Aina. Tai siis ainakin silloin, kun joku vastaa puhelimeen.

Se antoi myös avaruuspuvun painoksi vain vajaan riisin verran tietoa. Siis paperia – ei matkaevästä! Tarkalleen 1470 grammaa painavaa ja punnittua tietoa. Ihan vaan vertailun vuoksi: vihkiraamattu kansineen päivineen painaa 890 grammaa. Kyllä. Punnitsin sen ihan itse. Ennen kuin sinkouduin ulkoavaruuteen.

No, kuka on lukenut vihkiraamatun kannesta kanteen? Ja muistaa lukemansa?

Just.

Meidän noviisien kuitenkin oletetaan hanskaavan tuo puolitoista kiloa materiaalia tuosta vain. Viikon kokemuksella. Kun työpäivien pituus matkoineen on ollut 11 tunnin molemmin puolin, aivot kieltäytyvät yhteistyöstä viimeistään kotimatkalla.

Teoriaprujun ohella on vaihdeltu vaihtuvia ja haihtuvia! salasanoja tusinan verran ja taisteltu erinäisten tietoliikenneyhteyksien kera. Ei tainnut yksikään ohjelma aueta ja toimia niin, ettei jonkun kone aina jossain vaiheessa huutanut hoosiannaa. Eläköön tietotekniikka. Jess.

Niin se työ. No eihän me sitä vielä olla tehty. Ei olla ehditty. Oikeasti. Pari kertaa muka kokeiltu ja vierestä katseltu. Heh.

Eipä sillä, etteikö me tämä homma otetakin haltuun. Vielä joskus. Ollaanhan me valioita kaikkien muiden hakijoiden joukosta ;). Jos  parin kuukauden rekryprosessin tahkoaa läpi, niin kai minutkin on joku jossain kehityskelpoiseksi luokitellut. Luotan siis siihen.

Silti A4-arkit leijailevat ympärilläni. Salasanojen meri velloo. Yritän huhuilla vielä kerran: Kuuleeko Maa???

Terveisin Alli linnunradan ulkolaidalta

Kommentit (4)

-mökö

Älä sure, kyllä se painovoima vielä voittaa! Se on fakta - on tähän keski-ikään mennessä todistettu useammallakin rintamalla :). 

Paperi kerrallaan, asia kerrallaan, salasana kerrallaan. Siitä se lähtee.

Tiedätkö tunteen, kun herätessä ei heti ymmärrä, missä on? Minulle kävi niin usein viime kesänä. Olin paljon maalla, siellä oli paljon järjesteltävää ja ajatukset pyörivät niissä kuvioissa.

Kun kävin välillä kotona – vahtimassa postilaatikkoa ;) – ja havahtuessani aamuyöllä unesta, luulin olevani nallekammarissa, siellä mökillä. Kesti hetken aikaa herätä kunnolla ja katsoa ympärilleen. Eikäku, kotonahan mä olenkin. Mikähän päivä nyt onkaan alkamassa…

Mieli ei aina pysy muutosten tahdissa mukana. Joskus se vaatii aikaa sopeutuakseen uuteen tilanteeseen.

Kun olen ollut työttömänä yli kolme vuotta, tunne on vähän sama. En ota uskoakseni, että minulla on nyt työpaikka. Työ. Palkkapäivä. Työyhteisö. Kuulun siihen joukkoon. Tasavertaisena.

Kuinkahan kauan menee, että sisäistän asian? Että herään ja ymmärrän. Kunnolla.

Että olen jälleen yhteiskunnan täysivaltainen jäsen. Jonkun mielestä vasta nyt.

Mutta voiko työ olla ihmisarvon määre?

Aattelepa ite.

Kommentit (0)

No ei sentään. En edes hakenut siihen nosturikoulutukseen. Heh.

Uusi työ. Uusi ammatti. Ensimmäiset perehdytyspäivät ovat nyt takana. Titi, tati, totti, potti, patti, heti, kuti ja huti soljuvat sujuvasti korvien ohi. Etenkin ne hutit. Tuntuu kuin mikään ei tarttuisi aivolohkoihin vaan kaikki unohtuu sitä mukaa kuin uusia termejä sataa edellisten päälle. Yrityksissä viljelty termistö ja sisäpiirin slangi on – vähintäänkin mielenkiintoista.

Vilkuilemme toisiamme, me noviisit. – Ymmärsitkö tuon äskeisen? Puistelemme päitämme vaivihkaa takarivissä. Iltaisin päässä kohisee ja suhisee. En mitenkään voi oppia tätä kaikkea. En varmaan ikinä opi!

Aamulla istun bussissa ja yritän palauttaa mieleeni edellisen päivän oppeja. Olo on kuin ulkoavaruudessa. Vaan kas kas. Tuossa onkin pysäkillä hyvin olennaista tietoa avaruudesta palaavalle.

Vaan kuinka lie? Pääseekö tuolta pysäkiltä takaisin maapallolle? Vai kertooko nimi pysäkin sijainnin?

Että Maassa ollaan. Ihan tukevasti.

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat