Kirjoitukset avainsanalla tilasto

Uskoni tieteeseen horjahti pahasti.

Tulin tehneeksi testin, mihin olisi kannattanut uhrata aikaa ja tarmoa ammattia valitessa. Eiköhän testi pahalainen tarjonnut isoimmalla prosenttilukemalla unelma-ammatiksi lypsäjää!

Ei maatilan emännyyttä, eieiei.

Vaan hampaiden kautta lypsyä. Myrkkyä. Siis niiltä, yyyh, tiedäthän! Miten mikään tieteellinen testi voi mennä niin perusteellisesti pieleen? Feikkitesti. Hyi. Hyi. HYI. Ei ikinä!

Sitten vähän rauhoituin ja jatkoin lukemista. Vaaroja uhmaten tartun työhön ja pelastan tuhansia. Mikään ei horjuta uskoani työn merkitykseen. Olen vilpitön halussani ymmärtää, miten kanssaihmiseni voivat ja tuntevat. Ekstrovertti luonteeni ajaa kysymään ja ohjaamaan keskustelua.

Niin no. Onhan työni jonkinlaista lypsämistä. Vaan tavoittelemiani en missään nimessä menisi matelijoihin vertaamaan. Fiksuja ovat, mukaviakin voittopuolisesti. Mutta joo. Tilastotiede on metka ala. Ihmisen laatimana tilastoa pidetään epäluotettavana, vaikka paljon on kiinni tulkinnasta ja painotuksista. Onhan melkein totena pidetty: vale, emävale, tilasto.

Niihin tilastoihin lypsän tietoja. Pelastavatko ne ihmishenkiä? Tiedä tuota, mutta kyllä niitä päättäjien ja tutkijoiden käyttöön väännetään. Paremman huomisen toivossa.

Koska digitaalisuus ja robotiikka valtaavat alaa kaikkialla, ollaan me tiedonlypsäjätkin pian katoavaa ammattikuntaa. Eiköhän meidät korvata Peppereillä, jotka huristelevat kuskittomilla autoillaan ovia kolkuttelemaan. Saat sitten vastata tutkimukseen painelemalla Pepperin rintapanssarin näytöltä, oletko

  •         Täysin samaa mieltä
  •         Samaa mieltä
  •         Et samaa etkä eri mieltä
  •         Eri mieltä
  •         Täysin eri mieltä
  •         EOS

väitteestä, että Suomi on onnellisten maa?

Ja koska tilasto näin muodostuu koneen tekemänä, tuloksena täytyy olla absoluuttinen totuus. Toisin kuin epäluotettava ihmisäänin lypsetty tieto.

Onneksi tiedelehden testi tarjosi mulle muitakin ammatteja. Ennakoivana markkinatutkimuksena kysynkin nyt, osallistuisitko ohjaamalleni naurujoogatunnille?

  •         Oitis!
  •         Todennäköisesti
  •         Ehkä, ehkä en
  •         Todennäköisesti en
  •         En ikinä!
  •         EOS

Tai ehkä ryhdyn apinapsykologiksi. Halaajaksi. Tunneliporaajaksi. Joulupukiksi...

Ihiihihiiiii.

 

Kommentit (0)

Ihan työkseni toistelen kysymystä tämän kevään ajan. Joojoo.

Vastausvaihtoehtoina:

A)     koko ajan

B)      suurimman osan ajasta

C)      joskus

D)     harvoin

E)      en koskaan

Nykyistä työtä en liiemmin kanna kotiin. Ei tarvitse, sehän on täällä. Onneksi eri huoneessa. Ja sinne se yleensä jää, kun läppään oven kiinni.

Mutta tämä kysymys on jäänyt pyörimään mieleen. Onni. Onnellisuus. Isoja sanoja. Mitä itse vastaisin, jos kysyttäisiin? Mitä noiden vaihtoehtojen taakse voisi kätkeytyä?

A-vastaukseen päätynevät elämältä jo paljon saaneet. Tai sitten muuten vaan syntymähöhlät, ikioptimistit. Sellaiset muutaman sentin maanpinnan yläpuolella kevyesti elämäänsä liitelevät, käsinukke-Kasperin tavoin ”Trait-trait-trallallaa!” (Happamiksi ovat menneet elämän tarjoamat marjat, sanoisi eräskin punanuttuinen cityeläin.)

B-kohdan valitsevat ovat kai ensimmäisistä auringonsäteistä päihtyviä, vaikka pakkanen paukkuu nurkissa. Nämä ne Tommi Läntisen kanssa loilottelevat iloisesti ”On pimeys ohi, taas kuljetaan valoon päin. Kevät ja minä!” Hei! Nyt on vielä t-a-l-v-i!

 C-vastaajat näkevät elämän realiteetit, mutta NykäsMatin tavoin jättävät satunnaisen potkun ohimoon taakseen ja hakevat unohdusta edes hetkeksi. ”Elämä on laiffii!”

D-vastaukseen päätyy elämänlangan sotkuisiin solmuihin väsynyt, joka toteaa ”solmui olevan enemmän ku partios.”

E-kohtaan tarkertunee hän, joka on vuodesta toiseen laulanut, ”Anna edes vähän, anna usko elämään, että jaksan päivään huomiseen.”  Huomatakseen, että ”Lumi on syönyt kaiken ja joutsenetkin jäätyvät kiinni jaloistaan.”

Tässä kohtaa tarkennan, että vaitiolovelvollisena en tietenkään kerro kenenkään yksittäisiä vastauksia tai edes luonnehdi todellisia vastaajia. Ihan keskenäni pohdiskelin. :)

Saska Saarikoskikin pohtii Hesarin kolumnissaan, miten ihmisestä ei konetta saa vaan se on ja pysyy melankolisena eläimenä. Eikä silloin tilastot auta, jos elämältä tuntuu puuttuvan merkityksellisyys.

Miten sinä vastaisit kysymykseeni? Mikä on sinun avaimesi onneen?

 

Kommentit (2)

Vierailija

D, ei auta kevätaurinko ja realiteetit masentaa. Työpaikka voisi auttaa, mutta partiopuolelle nyt itteni laittaisin. Mielenkiintoinen kysymys.

allikalliolla
Liittynyt31.10.2015

Hei! Ja kiitos vastauksestasi, 'Vierailija'. Joskus solmujen kanssa käy niin, että ne menevät entistä tiukemmiksi, mitä voimakkaammin niitä yrittää avata. Voisikohan auttaa, jos solmun sijasta vetäisit henkeä? - Älä kuitenkaan luovuta! Vaan anna hetki itsellesi. Kerro vaikka peilikuvallesi olevasi paras sinä ikinä! Toivon menestystä työnhakuusi. Ja onnea, sitäkin siinä tarvitaan.

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat