Kirjoitukset avainsanalla lehtokotilo

Lehtokotilo (Arianta arbustorum) Aikuinen kotilo munii noin 40 munaa kahden viikon välein. Viime vuosien säät ovat suosineet lehtokotiloiden lisääntymistä Suomessa ja nyt niitä on runsaasti lähes koko Etelä-Suomessa. Kotilot ovat vaarattomia ihmisille, mutta puutarhojen kannalta ikäviä runsastuttuaan.(Lainaus Wikipediasta)

Samainen lähde kertoo esiintymästä, josta on laskettu löytyneen jopa 500 yksilöä neliömetriltä! Taisivat käydä meidän pihalla tekemässä laskennan.

Keväästä pitkälle syksyyn kykin milloin missäkin puskassa poimien kotiloita. Isoja ja pieniä. Yksittäisiä ja rykelmiä. Aiempina vuosina yritin hävittää niitä kahvinporoilla – ei tehonnut. Olutta en moisille nilviäisille viitsi tuhlata. Juon sen mieluummin itse! Keräämäni kotilot saivat myös kiehuvan veden viimeiseksi kylvykseen. Mutta silti ne piti kaataa vesineen johonkin pienempään astiaan ennen roska-astiaan dumppaamista.

Pari vuotta sitten keksin, että tyhjentynyt pesuainepullo on oiva keräysastia. Tuoksu on miellyttävä, pohjalle jääneet tipat nestemäistä pesuainetta ainakin näyttävät tainnuttavan kotilot saman tien. Pullon suuaukkokin on sopiva isommillekin örreille.

Kun pullo täyttyy – joskus jopa yhdessä päivässä – vien sen sekajäteastiaan. Juu. Luin juuri lehdestä, kuinka sekajätteen sekaan menee liikaa biojätettä. Niin menee. Mutta en voi jättää niitä tontillekaan. Kotilot kun ovat kannibaaleja. Juhlivat kunnolla, jos löytävät kuolleita lajitovereitaan. Siksi siis roskikseen.

Täällä blogiyhteisössä on paljon reseptipostauksia. Jos joku innostui tästä raaka-aineesta, kannattaa käydä vaikka ylen sivuilla, joka uutisoi jo monta vuotta sitten: Pihapiirien riesa lehtokotilo taipuu ammattikokin ohjeilla maukkaaksi ateriaksi. Valkoviinissä, voissa ja valkosipulissa muhineet kotilot ...

Joillekin NAM? Minä kun en äyriäisistä perusta, niin eivät päädy lautaselleni nilviäisetkään.

Mutta jos vaikka myyntiin... silloin pitäisi kai keruuastia vaihtaa valkkaripänikkään?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat