Kirjoitukset avainsanalla unettomuus

Kymmenisen vuotta sitten piti joskus ajaa työmatkoja auton sivuikkuna auki.

Talvipakkasilla.

Matkaa ei ollut kuin reilut parikymmentä kilsaa, mutta luomet lupsahtelivat ihan väkisin. Pelottavaa.

Onneksi oli työterveyshuolto. Lähete napsahti siltä istumalta bittitaivaaseen.

Viikkojen kuluttua keuhkopolilta tuli ilmoitus: Mars unilabraan! Iltana eräänä istuinkin sitten piuhahässäkkä päässäni. Nukkumaan sai mennä vasta, kun alkoi kunnolla nukuttaa.

Haha.

Muistan pörränneeni läpi yön kyljeltä toiselle. Niihin piuhoihin kietoutuen.

"Potilaalla oli erittäin pitkä nukahtamisviive, 121 minuuttia. Nukkui 297 minuuttia ja valvoi nukahtamisen jälkeen 45 minuuttia. REM-unta ei rekisteröity lainkaan. Kuorsaaminen todentui. Sentraalista apneaa todettu. Ei uniapneaa."

Ihan väärin nukuttu!

Eipä ollut ihme, että kotiutuessa löysin vieläkin piuhoja päästäni. Oli se sen verran sekava yö. Taitava kai kuitenkin olin, kun onnistuin valvomaan vielä nukahtamisen jälkeen. Hehe. Se REM-uni kai olisi ollut ihan kiva lisä.

Aikanaan sain diagnoosiksi määrittämätön unihäiriö ja sen mukana keuhkopolin saatteen, jonka sanoman tulkitsin kutakuinkin: Kuorsaa kotonas! Unesi on katkonaista. Nuku paremmin.

Ja kyllä. Olenkin vuosien saatossa kehittynyt. Etenkin kuorsaamisessa, nykyään varmasti enemmän kuin 2 minuuttia yössä.

Lehdessä asiantuntija sanoo meidän onnettomien olevan ihan kuutamolla unemme kanssa. Kun ei tunnisteta omaa tilaa. Eivät taida kaikki asiantuntijatkaan tunnistaa. 

Pitäisi tutkituttaa ajoissa.

Nii just.

Sinne labraan vaan ei voi mennä kuin hotelliin: Yhden hengen huone piuhoilla, videoinnilla ja aamiaisella, kiitos.

Ei ei ei.

Työttömänä ollessani olisivat nauraneet terveyskeskuksesta pihalle, jos olisin pyytänyt päästä labraan nukkumaan. Onneksi on taas työterveyshuolto. Ei tarvita kuin lääkäri ja lähete.

Ehkä jonain iltana istun taas piuhat päässä odottamassa unta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yhtenä yönä nukuin katkonaisesti yhteensä neljä tuntia. Seuraavana onneksi paremmin, melkein viisi tuntia. Kohina päässä pauhaa yli sallittujen desibelirajojen. Tavallinen arki tuntuu kuin olisi eksynyt selviytymisseikkailuun. Yli voimien. Yli kaikkien tunnistettujen rajojen.

Kuin tilauksesta postilaatikkoon kopsahti Hyvä Terveys. Numero on täynnä artikkeleja just mulle. Miten sattuikin. Lehdessä kerrotaan, että uni häiriintyy monesta asiasta johtuen. Joo-o. Ei ollut uutinen.

Huolihyrrä on yksi syyllinen.

Hyrrä, siis lelu?

Hah. Mulla se tuntuu olevan megaluokan voimalaitos. Turbiinit pyörii ja kasvattaa tän siipeilijän huolivarantoja ja jauhaa siinä sivussa koko maailman pikkuhuolet hiilijalanjäljestä avaruusromuun. Virtaa riittää enemmän kuin yhdelle sydämelle on hyväksi.

Iltayöstä uni ei tule kahteen tuntiin. Tai aamuyön tunteina tulen valvoneeksi kolme tuntia. Jos nämä kaksi toteutuvat saman yön aikana, en suosittele ottamaan kontaktia. Oon vajonnut jonnekin luolaihmisen tasolle. Suusta tulee vain ärinää. Koirakin päättää pysytellä toisessa huoneessa. Viisas eläin!

Kouluissa viritellään jo Suvivirttä, mutta Allipa aloittaa unikoulun. Saatan olla vasta 0-luokalla. Tässä koulussa oon rehtori, luokanopettaja, välituntivalvoja, opo, kuraattori ja oppilas. Koska rooleja on monta, keskustelu tulee olemaan todennäköisesti vilkasta. Siksi käytän korvatulppia.

Elämä on opettanut ottamaan pieniä askeleita. Nytkin päädyn poimimaan vain yhden keinon kerrallaan kokeiluun.

1.      Unen katketessa: Pidä silmät kiinni. Ala toistaa mielessäsi merkityksetöntä lyhyttä tavua. My-my-my-my-my---. Tekniikan pitäisi estää muiden ajatusten ryntäilyn tajuntaan.

Hei, se toimii. Ainakin melkein.

Viime yönä onnistuin kaksi kertaa tipahtamaan takaisin uneen my-my-my -tekniikalla. Aamukuudelta tekniikka ei enää purrut. Ajatukset vilisivät tavujen välissä. Mutta olen nukkunut melkein kuusi! tuntia.

My valikoitui, koska koko koulun henkilöstö ei ehkä osaakaan suomea. Siksi tavu kertoo unen olevan MUN. Näpit irti siitä, hei!

En läpäissyt vielä my-kurssia. Pitää ottaa pari kertauskurssia. Tukiopetusta.

Seuraatko mukana?

 

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 | 

Olipas unettava juttu 😂
No ei, vaan nasevasti kirjoitettu.
Kiitos taas,
Tuo sun my my my ...... on näköjään mun juttu. Mietin englannin sanoja jos herään eikä uni tuu. Ne on unettavia, oikeesti 😂

Musta hattara
2/6 | 

Mä toistelen; nukun,nukun, nukun...
Joskus jopa nukahdan,ennen kuin päätän nousta lukemaan.

Alankomaalainen
3/6 | 

Hei uneton tai ehkäpä unelmoija! Minulla oli sama huoli vuosikausia päällä, kunnes yhtäkkiä hoksasin etten yöllä sängyssäni voi mitään muuttaa toisenlaiseksi. Siis pyöriminen ei edistä mitään. Vasta seuraavana aamuna saatan ehkä tarttua asioihin niin, että voin muuttaa niitä. Niinpä tiedän, että yöllinen pyöriminen ei auta minua eteenpäin. Ehkä tästä ajatuksesta on hyötyä muille.

Herään 00:50. Olen siis ehtinyt nukkua 55 minuuttia. Se onkin parikymmentä minuuttia enemmän kuin tavallisesti tähän aikaan. Nipistän silmät kiinni ja vaivun takaisin uneen.

01.37 havahdun taas. Lonkkaa juilii. Käännän kylkeä. Nukahdan.

02.48 näen hämärästi kellotaulun näytön. Hohhoijaa. Toista lonkkaa juilii. Käännän kylkeä.

03.58 olen taaaaas hereillä. Talo on hiljainen. Korvatulpatkin ehkä auttavat luulemaan niin. Mutta tiedän jo, että uni ei enää tule.

Hengitän rauhallisesti. Yritän olla liikahtamatta. Etten muka heräisi kunnolla. Hahhaa. Olen jo täysin hereillä.

Lonkkaa juilii. Käännyn. Toistakin lonkkaa juilii. Eikä ole lääkärin ammoin lupaama selän jäykistyminen vielä alkanut. Hyvin voi myös iskias, kun yliliikkuvat nivelet liiskaavat hermot puristuksiin.

Rutistelen tyynyä. Sekunnit muuttuvat minuuteiksi, tunneiksi.

05.09 onko tämä nyt sitten suen hetki?

Ei takavuosien tii-ti-tiitii-tiititi-tiitii-tiittiit-tii-tititii-tii –Dallasin Sue Ellen. Ei. Ei se.

Eikä sekään pastori Susi, jota itärajan tuntumassa Karjalassa vai Savossako lie huudettiin apuun: Sussiunakkooherraisäsiunaajavarjele! Liekö tämä pastori Susi TV:stä tutun huuliaan lipovan pastori Sillin (YYYYYYH!) isoisän velipoika?

Vai huusivatko ne mummot sittenkin: Sus – siunakkoo!

Että metsän laidassa olikin se harmaa susi – jonka kitaan joutumista välteltiin.

Ja siitäkö on saanut merkityksen aamuyön kammohetki – kun kaikesta tulee suurempaa ja kamalampaa kuin oikeasti ikinä?

Kun ajatukset alkavat kiertää kehää murehtiessa, kun raha ei kasva puussa, kun ei ole enää nuori, kun nuorten opinnot laahaavat, kun yh-äidin talous takkuaa ja vanuttuu, kun remontit ovat jämähtäneet betoniin, kun työssä riittää jatkuvasti ihmeteltävää; tavoitinko, kadotinko, muistinko, unohdinko, löydänkö, eksynkö, osaanko jo, lonkkaa juilii, hermoja raastaa.

Heh. Oli aiemminkin vaihe, kun työ herätti öisin pohtimaan ratkaisuja. Sitten työn puuttuminen herätti. Nyt siis jälleen työ saa pohtimaan syntyjä syviä. Kun raha ei kasva puussa, kun ei ole enää nuori, kun, jos, entä…

06.34 valotaulussa. Rutistan tyynyä tiukemmin.

Ykskaks olen muualla. Kuva edessäni särkyy kaleidoskoopin pyöriväksi sirumassaksi. Hahaa. Siinä hetkessä ymmärrän olevani unessa.

Mikä helpotus!

Jessss. Nukahdin sittenkin.

Samassa silmäni aukeavat.

Kello on 07.00. Just.

Huomenta vaan.

Kommentit (0)

Juuri ennen nukahtamista kuulin ambulanssin ujelluksen sen kaartaessa ylös mäkeen, sairaalalle. Mutta klo 03.38 havahdun taas unestani.

Vanhus on levoton, se kääntyilee, maiskuttaa, nousee ylös, laskeutuu takaisin makuulle. Voi ei, älä sano, että on jano! Ei se sanokaan – sehän on koira! Onneksi se rauhoittuu ja alkaa taas kuorsata. Nuorempi koira oikaisee korviaan: fläp fläp fläp. Ynähtää ja huokaisee pitkään ja hartaasti. Jatkaa uniaan.

Jätin ikkunan yöksi auki, ajattelin kuunnella saapuvan myrskyn ääniä. Edes tuuli ei humise. Ehkä ensi yönä sitten. Jostain kuuluu variksen Kraak Kraak –huuto. Toinen vastaa kauempaa kraak kraak. Pikkulinnut vaihtavat ajatuksia: tsirp tsirp, tiytiy, tiluliiii, hyit huit hyiiiit, twiiiit twiiiiit.

Kun on hiljaista, jopa hiljainen kaupunkijuna kuuluu. Vaimeasti. Olen asunut suuren osan elämästäni radan läheisyydessä, junien ääniin ei yleensä edes kiinnitä huomiota. En edes muista, milloin viimeksi olen kuullut pitkän tavarajunan kolkkeen kiskoilla. Vai kulkeekohan niitä enää?

Tasainen, kevyesti resonoiva humina. Mikähän se on? Liian matala ollakseen tinnitus. Se taas on ikuinen, järkyttävän korkea iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii. Loppumaton. Ja verenpainekin kohisee korvissa. Pitikin taas syödä turkinpippureita illalla. Mutt kun ne on hyviä!

Niin se humina. Sen täytyy olla yläkerran ilmastointilaite. Ja yläkerran yökyöpeli siis valvoo myös. Lattialankut narahtelevat jalkojen alla. Työtuolin pyörät rullaavat lankuilla. Hmmmm. Saisipa nuori aikanaan yötöitä. Unirytmi olisi jo valmiiksi kohdilllaan.

Klo 05.17. Yön hiljaisuudessa äänet kuuluvat selvemmin. Mutta miten se meni, että kun metsässä kaatuu puu eikä kukaan ole kuulemassa, niin kuuluuko silloin ääntä? Tai siis että jos on hiljaista, niin kuuluuko ääniä? Eikäku, jos kuuluu ääniä, niin onko silloin hiljaista? Eikäku, ei helllv…..

tulisipa uni ja armahtaisi takaisin äänettömyyteen!

Kommentit (2)

Ria Hafren
Liittynyt17.8.2015
1/2 | 

"Löysin" Sinut vasta eilen, kun kohtasimme KK-bloggaritapaamisessa.

Luin yo:n (ja tulen lukemaan monta muuta postaustasi). Sinulla on niin samantyyppisiä ajatuskuvioita ja tuntemuksia kuin minulla. "Hiljaisuuden äänet". Ihana sanonta, koska, kun on hiljaista, ei pitäisi olla Ääniä. Ollessani Mökillä, kuulen Hiljaisuuden Äänet yölläkin: Pieni tuulenvire koivuissa, jokunen lintu ääntelee, vaimea humina 2 km kaukana olevasta maantiestä...

Halauksin.  Ria  (Elämä on ihanaa - useimmiten-blogin pitäjä)

allikalliolla
Liittynyt31.10.2015

Hei! Onpa hauskaa löytää samanhenkisiä. Ympäristö tarjoaa loputtoman aihepiirin kirjoituksiin, kun vain malttaa hetken "kuunnella" ja tarkkailla sitä. Pysytään linjoilla!

Ai niin, meillä on muutakin yhteistä kuin ajatukset; kirjainyhdistelmä tk, minulla se on ainakin vielä määräaikaista. Siitä joskus toiste...ehkä.

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat