Kirjoitukset avainsanalla lupiini

Ajelin Hämeest päin näin.

Mitäkö näin?

No rikollisia! 

Siellä sitä paistatellaan. Eivät, rutjakkeet, edes yritä piiloutua!

Mutta miten mä nyt en kanss tajuu. Sorry vaan.

En oikein jaksa innostua näistä talkoista. Että tämä on nyt just tärkeintä, mitä tehdä.

Lupiinit, kurtturuusut ja tattaret pois maailmankartalta!

Varsinkin siis pihoilta. Maanteiden varsilla juhlikoot. Vai käykö liikkuva poliisi lätkäisemässä sakkolapun jokaisen lupiinipuskan juurelle? Jaa vai - eikös liikkuvat lakkautettu? Että se siitä sitten.

Mutta pihoilla kukkivat rikolliset pitää ottaa kiinni.

En tosin muista tattareita nähneenikään muualla kuin pihoilla. Vaan ovat luvatta maahan saapuneet?

Perustelu kuitenkin näiden tuholaislajien kohdalla menee niin, että linnut - nuo ilkimykset, ettäs kehtaavatkin - kuljettavat siemeniä nokassaan, mikä minnekin. Sehän on vähän niin kuin lintujen hommaa?

Noh. Onko ne nyt varmasti sieltä rajatuilta piha-alueilta napatut siemenet, kun leviävät? Eivätkä siis ne miljoonat, jotka siellä penkoilla jo ovat?

Että niin.

Tästäkö se urkenee rikollinen ura, mun ja rikostovereiden? Määräaika kun umpeutuu, niin jo on vouti laskemassa kukkavanoja pihamaalta - ja sakko sen mukaisesti?

Entä miten se on, onkohan nämäkin etsintäkuulutettuja?

Sitä vaan, kun leviävät ainakin meidän pihalla. Kilpaa kera vuohenputkien! Ei ole kukaan huolestunut niiden levinneisyydestä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Kauneutta rakastava
1/2 | 

Kauniit lupiinit pysyvät mökkipihallani. Mieluimmin ne kuin suomalaiset takiaiset ja nokkoset.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eikö ookin ihan kauniita maljakossa? Lupiinit. Kun niitä on sopivasti.

Mutta meillä niitä on koko rinne täynnään.

Varusteet esiin – ja taisteluun!

Etelärinteen vapautus alkakoon!

Kukkavanat siemenineen on nyt poistettu. Mutta vielä pitäisi varretkin niittää.

Seuraava ongelma onkin, mihin survoa nuo säkit kukkavanoja ja sitten ne niitetyt varret?

Sekajätteeseen ei saa laittaa biojätettä! Ei saisi. Ja pöh. Luotettavalta taholta oon kuullut, että on aikas kuumat oltavat jätteenpolttouunissa. Luulisi siellä kukkavanojenkin kypsyvän kivasti.

Mutta jos ei sinne, niin mihin ne sitten laitetaan? Kysynpä vaan.

Juu, ei käy komposti. Tontilla on lehtikomposti, kaksikin. Mutta nehän ne vasta kiinnostavatkin kotiloita!

Juu, ei ole kompostoria. Kukahan sitä hoivaisi? Ja sinne pitäisi kai muutakin laittaa kuin pelkkää puutarhajätettä - vaan ei kuitenkaan niitä kotiloita!

Eikä biojätettä kerralla niin paljon ole, että kärryllä kierrätyspisteeseen kannattaisi roudata. Tai sitten pitäisi ensin kerätä isompi kuorma. Ja siis houkutella niillä kasvijätekeoilla niitä kotiloita.

Että jotta…teinpä tahi en – vuodesta toiseen rinteen valtaavat lupiinit ja kotilot.

Mikset perustaisi sellaista huoletonta kivikkopuutarhaa, kysyt.

Voin kertoa, että kivetkin ovat kotiloiden mieleen.

Niillä on mukava köllötellä, kun on ensin syönyt hyvin…

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat