Kirjoitukset avainsanalla vanhat tavarat

Ystäväni Wiki P tietää jälleen kertoa: Äitienpäivää on vietetty Suomessa ensimmäisen kerran sata vuotta sitten. Tosin heinäkuussa ja vain paikallisesti Alavieskassa. Vuodesta 1927 alkaen sen paikka kalenterissa on ollut toukokuun toisena sunnuntaina.

Arkistojen aarteita tuli pelastetuksi tuhansien ja taas tuhansien tuhottavaksi tuomittujen niteiden seasta:

Sotavuonna 1943 äitienpäivää  vietettiin Väestöliiton ohjein ja ohjelmalla: Sotilaspastorin puhe muisti sinne jonnekin jääneitä isiä. Ja poikia. Toisessa puheessa ihmeteltiin rahan sokaisemaa ihmistä, joka ei arvosta kotiäidin työtä minään. Vuonna 1943 säädettiin kuitenkin laki perhelisästä vähävaraisille lapsiperheille. Olisiko jopa lapsilisän esiaste. Lapsilisä viettääkin tänä vuonna jo 70-vuotista taivaltaan.

Sotamarsalkka Mannerheim muisti Suomen kaikkia äitejä päiväkäskyllään 10.5.1942.

Nykyäideille tässä aina yhtä kauniit:

Hyvää äitienpäivää!

Kommentit (0)

Lumikki muutti sitten Ketunpesältä. Siellä meno hiljentyi niin, että päässä kaikuu. Piti päästä pois pölyyntymästä.

Ei olla vielä yksimielisiä, miten tätä kesäluukkua pitäisi nimitellä.

Tontilla on jo Ketunpesä ja Ketunpesä 2.

Puolisko haluaa sanottavan ylätalo.

Tylsästi.

Onhan se tontilla vähän ylempänä. Mutta ei siinä ole mitään luonnetta. Eihän?

Karttapalvelu väittää Takaperänjärveksi. Hah. Täällä oo muuta vesiaihetta kuin lähteestä johdettu uima-allas. Ei oo järvi. Se Takaperä on tuolla muutaman kilometrin päässä.

Hmmm. Oisko Ylä-Kettula?

Olkoon mikä vaan, mutta sadekelillä pitää jotain tekemistä keksiä.

Kas näin.

Yhyh. Olipa aikas paljon elämää tuolin kerroksissa. Meinaan, että pölyä. Atshiii.

Ja vanhoja sukkia? Millä vuosikymmenellä on mahdettu muokata edellisen kerran? Nailonsukkaa siellä on, kulmien pehmikkeenä. Mustalla karhunlangalla ommeltuna. Oli muuten neulakin unohtunut sinne pehmusteisiin. Ihan priimakunnossa.

Se neula. Sukkareunusta en purkanut. Sentään.

Vaan niin ei ole elämässä kuin luulisi.

Kaikki nämä vuosikymmenet Lumikki on ollut Lumikki.

Tässä kirjoittaessani huomasin sen tossuissa lukevan Cinderella.

Heh.

Hei! En osannut lukea - varsinkaan englantia - tullessani Lumikin äidiksi.

Olkoon se puolustukseni.

Kommentit (2)

Musta hattara

Hienolta näyttää, kiva kun Lumikki on innostunut vanhan tuunaamisesta! Osoittaa arvostusta....

se ei olisikaan siniristi?

Meille se on itsestäänselvyys. Ja sen kuuluu liehua sinistä taivasta vasten juuri noin.

Ainakin juhannuksena.

Mutta sata vuotta sitten lippu näytti erilaiselta.

Ei kaikuisi Siniristilippumme. Olisiko myöhemmin laulua Sininen ja valkoinen syntynyt lainkaan?

Jos lippu olisi sellainen kuin sitä suunniteltiin sata vuotta sitten.

Hyvää juhannusta sinulle, lukijani.

Kommentit (0)

Rauhallista pääsiäisen aikaa sinulle, lukijani!

Kommentit (4)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat