Kirjoitukset avainsanalla yksintyöskentely

Jaan lounaskuviani whatsappissa ystävättärille – kiitti pitkämielisyydestänne, kamut! <3

Myönnetään. Ne kuvat on vähän tylsiä – päivästä toiseen samat (tai siis ei ne samat oo vaan samanlaiset – tietty!) karjalanpiirakat ja tomaatit ja joku raastesalaatti. Vaihtelua on se, että vichylasi on välillä eri puolella tarjotinta. Tai sitten hämään kamuja ja vaihdan tarjotinta. Eivät huomaa.

Niin. Tarjotin pitää olla. Että on kuin oikeasti töissä. Lounaalla. Hahaa.

Mutta ne karjalanpiirakat. No, ekonomiaa noin niin kuin elävässä elämässä opiskelleena; niin kun paketissa nyt on yhdeksän piirakkaa. Ja ne on yleensä niitä punaisen lapun tuotteita. Niin onhan ne syötävä aika rivakasti.

Että siksi niitä riittää useammaksi päiväksi. Ja kuvaksi.

Asiaan.

Etätyössä ne samaa työtä tekevät ovat siellä jossain. Mutta enhän minäkään onneksi aina istu kotonani töitä tekemässä.

Välillä otan kumipyörät alle ja ajelen. Ja löysinkin reissussa uuden työkaverin.

Kiva, että edes joku suostuu puhumaan mulle työpäivän aikana. Sekin on vielä ihan ok, kun se huomauttaa ajotavastani. Kyllä mä sen kestän.

Mutta se on myös NIIIIN rasittava. Ei kuuntele yhtään, mitä sanon. Ei suostu mihinkään kompromisseihin. Hankala tyyppi. Mun mielestä.

Mitä sinä tekisit työkaverille, joka inttää, inttää ja inttää loputtomasti?

Kun se kerran arvioi ajotapaani  ja on tietävinään, mihin olen menossa – niin miksi se alkaa hokea: Tee U-käännös! Eikö se muka näe, ettei mun ajopeli mahdu kääntymään tässä kohtaa?!

Ja sitä paitsi, kun se kerran luulee tietävänsä, mihin haluan, niin miksi se ei älyä, jos jalkaudun ja jatkan matkaa kävellen. Ei, ei, ei. Se alkaa hokea taas: Käänny takaisin…

Joskus se tyynen viileästi toteaa: Olet perillä.

Just. Haloo?!

Enhän mä tähän keskelle katua voi autoa jättää! Näytä mulle vapaa parkkipaikka! Kun kerran oot niin viisas!

Olisiko sittenkin parempi ihan vaan yksin työskennellä?

Peilikuva kun ei kinaa vastaan.

Joskus se tosin irvistää takaisin. ;)

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat