Kirjoitukset avainsanalla sukututkimus

Se vanha postikortti Imatralta sen teki.

Eksyin taas muistoihin. En niinkään omiini vaan sukuni.

Selaan haalistuneita ja hauraita valokuvia. Yritän saada selvää äidin kaunokoukeroista kuvien takana. Siunattu viisaus, kun vielä kirjoitettiin edes osaan kuvista henkilöiden nimet. Mutta kuka kukin on?

Äidinisän sukua on tutkittu aina 1500-luvulle asti. Enkä ihan ymmärrä, miten se on ylipäätään ollut mahdollista.

Sukututkimus vaatinee lehmän hermoja. Eipä hötkyillä. Märehditään. Ja palautetaan tuotos verkkomahan kautta pötsiin ja uudestaan märehdittäväksi. Vai miten se meni? Jostain sellaisesta lehmän rauhallisuuteen perustuvan sanonnan täytyy tulla.

Ennen aikaan oli tavallista, että samat nimet kulkivat suvussa sukupolvesta toiseen. Ennen aikaan ei kai myöskään muutettu ainakaan kovin kauas kotikulmilta. Suvut pysyivät aloillaan. Puolisot löytyivät naapurikylistä.

Kätevää? Just.

Samat nimet, niin etu- kuin sukunimetkin, vilisevät sukulinjasta ja maatilasta toiseen.

Isoisän isä oli Heikki. Samoin Heikin setä. Ja myös tämän Heikin setä. Ja kerta kiellon päälle, vielä yksi polvi taaksepäin löytyy isä nimeltä Heikki. Montako isoisoisoa siitä nyt tuleekaan.

Siihen loppui oma kärsivällisyyteni. Ja nämä oli jo kaikki valmiiksi etsittyjä, kunhan tavasin papereista ja kirjan sivuilta!

Näiden(kin)  eri sukuhaaroissa oli myös vuoroin Antti Heikinpoika, varsin kekseliäs Heikki Heikinpoika ja vaihtelun vuoksi toki väliin Heikki Antinpoika. Kätevää.

Mutta eihän nyt hyvän nimen käyttöä tähän kannata lopettaa.

Palataan takaisin isoisääni.

Hän ei ollut Heikki.

Mutta siis isänsä oli. Ja veljensä. Ja sisarensa puoliso. Vieläpä samaa sukunimeä kantava.

Sukutapaamiset kulkivat varmaan kaavalla: Hei hei, tässä Heikki. Ja tässä. Ja tässä. Ja...

Suku on pahin!

Taidan ymmärtää, mistä tämä sanonta juontaa. Heheee-h.

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat