Kirjoitukset avainsanalla määräaikaisuus

Hoh. Tänään me kollegojen kanssa ollaan oltu neljä kuukautta koeajalla. Aikuiset, kokeneet ihmiset, erilaisia työuria takana. Ja kyllä meitä onkin kokeiltu.

Koeaikanahan voi joko työnantaja tai työntekijä ilmoittaa työsuhteen päättyväksi välittömästi, sen kummemmin perustelematta. Laki kieltää, juu, käyttämästä epäasiallisia syitä. Koeaika kun on nimenomaan tarkoitettu työtehtävistä suoriutumisen tarkkailuun. Ja työntekijän puolelta - ettäjotta, onko tämä sitä työtä, jota haluaa. Heh. Näillä työttömyysluvuilla. Paljonko ja kuinka monella on varaa nirsoiluun?!

Viime aikoina koeaikaa on ehdotettu pidennettäväksi kuuteen kuukauteen. Puoleen vuoteen! Voi hyvänen aika, eikö todellakaan lyhyemmässä ajassa näe henkilöstä, soveltuuko hän alalle vaiko ei. Hei, oikeesti?

Vähän tuntuu, että koeajan pitkittämisellä haetaan jotain ihan muuta kuin soveltuvuustestiä. Se ei palvele ainakaan työntekijää, joka ei pysty suunnittelemaan elämäänsä kuin kuukausia eteenpäin. Olen lukenut tapauksista, joissa purkuperusteita ei ehkä olisi ollut. Mutta laki takaa sille mahdollisuuden.

Ennen koeaika oli lähinnä muodollisuus. Entisestä elämästäni en muista, että olisin tehnyt yhtään koeaikapurkua - olin kuitenkin esimiesasemassa yli kymmenen vuotta. Monenlaisille työntekijöille.

Määräaikaisia työsopimuksia sen sijaan tehtailtiin ihan urakalla. Joillekin jopa vuosia. Sanoinkin usein, että esitetyillä perusteilla meillä kaikilla pitäisi olla määräaikaiset työsuhteet.

Hah. Tulinkin kohtalotovereitteni tavoin todistaneeksi, ettei edes vakipesti takaa mitään. Niinpä vain viskattiin vesilintua liukkaalle kalliolle keikkumaan.

Maanantaina onkin jännittävää mennä työkoneelle. Ans kattoo, onko sähköpostiin kilahtanut ilmoitus: ...käyttäjätunnuksesi on poistettu rekisteristä.

Saattaahan se kone pelittääkin – ja sitt seuraavaksi odotellaankin määräaikaisuuden päättymistä.

Tai siis, että jatkuuko se sitten sen jälkeen.

Ja jos, niin kuinka kauan.

Työ.

60-luvun lapsena oon Aku Ankkani lukenut ja mieleeni onkin syöpynyt lausahdus: ’Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä.’

Jepjep.

Yhä.

Jälleen.

Taas kerran.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat