Kirjoitukset avainsanalla robotti

Äidillä ei ollut ajokorttia. Hän sanoi, että hankkii sen, kun autot ajavat itsestään. Eipä ehtinyt äiti sitä näkemään. Isä sen sijaan ajeli tyytyväisenä viimeiset vuotensa automaattivaihteisella autolla. Ajokortin voimassaolo oli kirjattu kesään 2017 asti, elonpäivät ehtyivät vain pari vuottaa aiemmin.

Mahdanko itse ehtiä huristella sellaisella ihan keskenään ajelevalla? Tarkoitan, että olisivatko ne hintaluokaltaan sellaisia jokamiehen/naisen saavutettavissa? Ajokorttini on voimassa vuoteen 2031.

Robotiikkaan päästään ottamaan lähituntumaa muutenkin. Työssäkäyvillä on jo sellaisia työ”kavereina”. Ei ajatus sinänsä oudolta tunnu. Oon keskustellut kaikenlaisten laitteiden, autojen ja tietokoneidenkin kanssa jo vuosikymmenet. Jutellut, kannustanut, rapsuttanut korvan takaakin. Jos oon oikein vaikean tehtävän mennyt antamaan. Helpottanut siten koneraasun tuskaa. Niin kuin työelämässä kuuluu auttaa. Tai no, kaikki ihmiset ei ehkä siitä korvanrapsutuksesta niin ilahdu.

Lehdestä luin, että pääkaupungissa terveyskeskusasiakkaat pääsevät pian tervehtimään Pepperiä. Voi että. Onkohan tapaaminen yhtä juhlallinen kuin jos presidenttiä kättelisi?

Arvokas se tulee ainakin olemaan. Pepperin hintalappu on 55 000 euroa. Ja käyttökustannukset 1000 euroa/kk.

Hitsi. Ennen kuin toi summa olisi käytetty, ehtisin nykyisillä kuukausituloillani tervehtimään asiakkaita eläkkeelle asti. Joojoo! Maksan muuten tuloistani veroja yhteiseen kassaan. Mites toi Pepper?

Suomi on robotille vaikea kieli. Mulle ei olisi, osaan sijamuodotkin jo valmiiksi. Tosin saatan olla epäluotettava. Voisin saada flunssan, eikä ääni kulkisikaan. Toista se on koneella. Ei mitään kurlailuja. Mikrosiru vaihtoon ja taas hommiin. Vaikka yötäpäivää. Niin iisii.

En taida pärjätä rekryssä Pepperille. Mutta varmaan ennen työsuhteeni päättymistä ehdin saada nykyiseenkin hommaan jonkun Pepperin työkaverikseni. Siinä sitten haastatellaan toisiamme päivät pitkät.

Siitä muuten tulee hauskaa. Etätyössäkään ei tarvitse olla enää yksin. Opin alta aikayksikön Pepperin äänenpainot. Toistelemme uudestaan ja uudestaan toisillemme: "En ymmärtänyt kysymystä. Voitko toistaa?"

Ei päästä puusta pitkään. Mutta palkka juoksee. Mulle tuntipalkka. Ja Pepperille se ylläpitokulu. Ollaan saavutettu samapalkkaisuus. Vihdoin.

Eläköön teknologia ja tasa-arvo! ;)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Appelsiinit (Jahvat) olivat ihme sodanjälkeisessä Suomessa. Takavuosien mainoksessa sille ihmeelle naureskeltiin, kun etelän hetelmiä sai jo ympäri vuoden tänne pohjoiseenkin.

Aiemmin robotit olivat ihmeellisiä. Avaruusaikaan viittaavia ihmekojeita. Tuskin niitä oikeasti koskaan tulisi. Ainakaan armeijoittain.

Mä lehden luin. Joku biisi alkaa niillä sanoin. Juu. Luin. Nyt robotit valtaavat HR-alaa. Ei henkilöstöravintola- vaan sitä, kun yrityksissä joku ihminen, ainakin vielä, hoitaa henkilöstöön liittyviä asioita. Human Resources. Että jatkossa he, jotka vielä kirjoittavat kynnet verillä irtisanomislomakkeita ja jakelevat niitä sitä mukaa, kun saneeraajilta nimiä satelee, saavat varautua kirjoittamaan oman nimensä samaan lomakkeeseen. Kiitos ja näkemiin. Tai ei. Pelkkä näkemiin. Kissa kiitoksella elää. Helemat paukkuen pyöröovista pihalle.

Työnantajat varautuvat jo työnhakijoiden hakemusruuhkiin. Ja ottavat käyttöön robotiikan. Jesss. Ei tarvitse kenenkään enää lukea niitä hakemuspinoja. Robotit plaraavat tiedostoja läpi. Väsymättä. Vaikka yötä päivää. Valittamatta. Vaatimatta ilta- tai yölisiä. Jesss. Upeaa.

Kirjoitin joskus aiemmin, miten työttömiä opetetaan kirjoittamaan hyvä CV. Tapasin tuolloin yhden HR-ammattilaisen, joka sanoi, ettei edes pysty – oikeasti – lukemaan vääränkokoista fonttia.

Ettei vain olisi ollut ensimmäisen sukupolven rekry-robotti!? Kovin oli ihmisen oloinen. Mutta. Niin. Nyt kun ajattelen, niin siinähän on logiikkaa.

Eihän kone varmaan osaa kaikkia fontteja, varsinkaan eri kokoja. Eikä se mitenkään voi oppia kaikkia sanoja. Pitää olla tarkkana, miten kertoa omasta työkokemuksesta. Siten, että konekin sen ymmärtää.

Kun sanaan liitetään etuliite keino- tai teko-, tulee mieleen feikki. Väärennös. Eikö? Keinonahka. Tekojalka. Muka oikea. Jäljennös.

Miten silloin teko- tai keinoäly voi olla jotain parempaa tai luotettavampaa?

Esimerkiksi älypuhelin. Ja vaikka WhatsApp. Kuinka usein huomaat kirjoittaneesi jotain siansaksaa viesteihisi? Tai et sinä vaan se tekoäly. Joskus se hyväksyy siansaksa-ilmaisun mukisematta. Joskus se keksii viesteihin ihan uudet merkitykset. Ihan itse.

Kerroin kavereilleni meneväni Perän kaa messuille.

Ei mulla ole mitään tekemistä kaivosteollisuuden kanssa. Ellei sitten oteta huomioon, että kaivelen menneitä. Tai Talvivaaran. Se muuten pitäisi määrätä pakolliseksi. Liikennemerkiksi. Ei pääsisi talvi enää yllättämään autoilijoita.

Ei. Oikeasti olin lähdössä messuille Peran kaa. Niin kuin Ake, Make, Pera ja mä. Paitsi että mentiin kahdestaan.

Toisen kerran kerroin viestissäni puoliskolle etsineeni kotoa jotain fillarin kaa. Puolisko vastaa: Vie se fillari pihalle ja käytä taskulamppua.

Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä. Niin totta.

Kone, älyllä tai ilman, on loistava renki ja apuväline.

Mutta isäntänä ihan helvetillinen vehje.

Kommentit (0)

Robotit ja koneet ovat iät ja ajat sitten korvanneet suuren osan mekaanisesta tehdastyöstä. Se on hyvä. Niin pitääkin. Tekniikka kuuluu valjastaa auttamaan ja keventämään ihmisen tekemää työtä.

Roboteilla hoidetaan myös leikkauksia – siis kirurgisia. Tai no, kyllä niillä leikataan taloudenkin puolella. Mitä enemmän robotteja, sitä vähemmän ihmisiä töissä. Ja maailma pelastuu?

Eiiiih! 20% hoivatyöstä voisi korvata roboteilla. Väittää uutisointi. Hoiva-alallahan on krooninen hoitajapula. Mutta hei, haluaisitko sinä, että läheinen vanhuksesi tulisi ruokituksi ja lääkityksi robotiikan avulla? Että senkin hetken, kun hoitaja istuu viereen ja syöttää läheisellesi aamupuuron – hoitaisi robottikäsi, joka tuuttaisi puuroannoksen suupielestä sisään. Tahtoi hoivattava sitä tai ei. Samassa annoksessa menisi tietysti myös aamulääkkeet. Tosi kätevää. Ja tehokasta.

Poliisi lisää valvontakoptereiden käyttöä. Kun peltipoliisit valvovat nopeutta, niin kopterit varmaan ajavat takaa rosvoja. Kultaryöstön tehneet kaahaavat jonnekin metsätielle jakamaan saalistaan. Mutta voi kauhistus! Auton katolta kurkkii poliisikopteri: Olet pidätetty!

Hui! Varmaan pelottaa. Ja rosvot luikkivat kiltisti suorinta tietä vankilaan?

Kuskittomat autot ovat jo pian vanha juttu. Siinä onkin peltipoliisin kuvia tutkivalle pähkinä purtavaksi – kuka ajoi?!

Ja käteviäkin ovat, ei olisi kiukkuista kuskia mulkoilemassa liian hitaita asiakkaita ja niillä vietäisiin vauvat, vaarit, varastot ja varkaatkin sujuvasti paikasta toiseen.

Mutta entä jos vaari poistuukin vankilan pysäkillä ja vauva päätyy kirjaston lukusaliin?

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat