Kirjoitukset avainsanalla delfiini

Hei siel!

Kirjuutan täält Hämeest. Äskettäin mediass moni sa noitte reisust etelään. Siittä lähtivätten yätä myäten. Mutta mukavaa, ett pääs lämpimään.

Kamut. Tunsinki ihan henk.koht. Oltii samoihin aikoihin siäl. Manses, nääs. Lählin sielt sitte 90-luvun alkupualel. Etelään määki. En sentäs Kreikan lämpimään, mutta siittä sinne Vantaal.

Ol mulla siskoki, mutta se ei viihtynny. Likka laihtu olemattomii heti ku tultii sinn. Se lähletettiinki takas siittä lihotuskuurille. Manseen, nääs. Mutta huanoon kuntoon se siinnä sitte meni. Läks pois jo nuarena sitte.

Mää sen sijaan oon elelly hiljaiseloo tääl Hämees jo yli vuosikymmenen pääkaupunkiseulun humun peräst. Tänä kesän mua ulkoilutettiin oikein kovaste. Uhkasin määkin vallan laihtua olemattomii, ei pikkulikka älynny, ettei meitit oikein perusta hiekast.

Mutta ei. Tääl oon. Kovaste hoikistuneena.

Unohtivat siittä sitte tänne. Ku pakkasivatten kamut rekkoihin. Nääs.

En oo katkera, mutta vähä apea nykkin oon.

Olishan se ollut vanhoil saumoil mukava lämpimäs olla.

Lienenköhä viimesenä  tääl Pohjolas? Kovaste olis kiva kuulla, onk meittei viäl muita elos - vaik vähäse laihtuneinaki?

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat