Kirjoitukset avainsanalla ympäristöllevaarallinen

Vielä 80-luvun alussa - menneellä vuosisadalla - oli yleistä jättää vauvat nukkumaan vaunuissaan kaupan edustalle ostosten ajaksi. Jo vuosikymmenen lopulla tästä oli luovuttu.

Samoin oli aivan yleistä etsiä jälkikasvulle sijoituspaikkaa päiväajaksi lyhtypylväisiin tai kaupan ilmoitustaululle kiinnitetyillä ilmoituksilla.

Kunnalliseen hoitoon pääsy oli lottovoitto. Sinne kun kutsun sai, pienokainen sysättiin milloin mistäkin ovesta sisään reppuineen, saappaineen.

Samaan aikaan me vanhemmat olimme tietenkin töissä. Kellokorteilla leimattiin tulo- ja lähtöajat. Vain joillekin epäluotettaville ammattiryhmille pidettiin poistumistarkastuksia.  Muuten ovista ja porteista kuljettiin vapaasti.

Tällä vuosituhannella on itsestään selvää, että kamerat ja sensorit valvovat askeleitamme. Työpaikoilla – niissä, mitä jäljellä on - työskennellään lukituissa tiloissa. On ammattiryhmiä, joita edes asiakkaat eivät saa lähestyä ilman ovelle suunnattua kameraa. Sähkölukot surahtelevat tuon tuosta.

Kerrostalokodit ovat myös vähintään sähköisen lukituksen takana. Maailmalla on kokonaisia kaupunginosia panssariaidoin, kalterein, kameroin ja vartijoin varusteltuina.

Päiväkodeissa vasta onkin vaarallista ainesta – lukkojen takana pienestä pitäen. Oppivatpa olemaan, etteivät enää vanhuuden tullessa edes kysy, miksi kaikki ovet ovat aina lukossa.

Milloin sinusta tuli vaarallinen?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat