Kirjoitukset avainsanalla tietotekniikka

Omakanta Maisoineen on jo vanha juttu. Ja vaikkei Maisa aina osaakaan vastata, sen voi pian unohtaa kokonaan. Koska Aurora tulee ja pelastaa kansalaisen pulasta kuin pulasta!

Joojoo. Aurorasta tulee kansalaisten arjen pelastaja ja se opastaa, ennen kuin kansalainen edes itse älyää apua tarvitsevansa. Some- ja kaikkea muutakin verkkokäyttäytymistäsi seuraava Aurora huomaa oitis, jos olet terapian tarpeessa. Kukapa meistä ei silloin tällöin olisi, hei!

Onpa iisii, kun sitäkään ei tarvitse enää itse pohtia. Antaa Auroran päättää.

Aurora on tekoäly. Jesss. Niin tykkään. Kaiken voi ulkoistaa tehtäväksi verkossa ja verkon ohjaamana.

Mietipä omaa arkeasi. Kuinka usein odotat niin viisaan älylaitteesi latautumista ja saat lopulta ErrorError-ilmoituksen silmillesi? Ohjelmat ja sovellukset keskenään sekoilevat milloin mistäkin syystä. Ihan omiin nimiinsä!

Vaan ei kuulemma huolta. Tulevaisuuden Aurorapa on sekä eettinen että vieläpä vastuullinen! Mikä helpotus - ajatella, ellei olisi?

Noh. Silloin vastassa olisi lienee Angelika - täysin vastuuton ja huikentelevainen Auroran sisarpuoli.

(Kuka muistaa Angelika-elokuvat?)

Nii-i. Auroran lataustauolla Angelika livahtaisi verkkoon ja terapian sijaan se ohjaisi avioeroaan surevan kievarikierrokselle ja miksei iloisempiinkin taloihin unohtamaan arjen murheet. Muutenkin turvalliseen arkeensa tympiintyneet saisivat osallistua miekkahippasille ja kirmata sitten pitsit liehuen kohti parempaa tulevaisuutta.

Mahtaisi Angelika jakaa sotekolikoitakin auliimmin köyhille kuin sisarensa Aurora, joka vastuullisena vahtisi valtakunnan rahakirstua kuin omaansa.

Miksi muuten näille tekoälyille annetaan ihmisten nimiä? Ja jos roboteille, niin miksei näille kehottomille älyillekin voitaisi myöntää kansalaisuus? Olisivat kuin yksi meistä, hei! Niin inhimillisiä. Jopa erehtyessään.

Errare humanum est. 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tietotekniikan alkutaipaleella koneiden kanssa tuskailevaa opastettiin aina samoin: 'Tietokone tekee vain täsmälleen sen, mitä pyydät. Se ei tee mitään muuta.' Että kone on vain ihmisen tekele ja käyttäjä oli tehnyt jonkun virheen, jos kone ei pelittänyt odotetulla tavalla.

Ja hahhaha. Ainakin nykyisin tietokoneet ja vastaavat älylliset laitteet elävät ihan omia elämiään käyttäjistään piittaamatta.

Eikö olekin hieno homma, kun ottaa kuvia luurilla, (kuka enää käyttää kameraa?) pian ne ovat myös tietokoneella. Siellä pilvessä. Ihan itse menevät. Pyytämättä. Synkkaamatta. Kätevää.

Luurin kalenterimerkintä muistuttaa myös läppärin näytöllä, jos unohdun jumittamaan – vaikkapa blogiin.

Bling. Luurista. Bling. Läppäriltä. Kätevää.

Onneksi kalenterissa ei ole kovin paljon merkintöjä. Muutenhan laitteet bling-bling-bling-blingailisivat ihan alvariinsa. Siinä mielessä lyijykynä+paperikalenteri on kivan hiljainen yhdistelmä. Ja kätevä.

Entäs sähköposti? Sekin on molemmissa laitteissa.

Se fiksu luuri kun siirtää automaattisesti viestin tietokoneelle. Ja tietokoneella kirjoitettu sähköposti on pian myös luurin sähköpostissa. Kätevää.

Kun poistan – ihan kummasta laitteesta vain – jonkin tiedoston; mainoksen, kuvan, sähköpostin…. niin eipä se toinen laite enää osaakaan tehdä samaa. Kätevää?

NO EI OLE!

Kerran poistin luurista satoja! vanhentuneita sähköpostiin tulleita mainoksia. Niitä samoja, jotka olin sillä toisella laitteella viskannut roskakoriin ajat sitten.

Mihin se kätevyys tässä kohtaa unohtui?

’Olet ollut tässä paikassa neljä tuntia. Onko tämä paikka turvallinen? ’uteli uusin älyllinen laitteeni saavuttuaan meille.

Noh. Kotiinsa on moni kuollutkin. Että siinä mielessä

– oisko tämä niin turvallinen paikka sittenkään?

Ainakaan viisastelevalle laitteelle!

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat