Kirjoitukset avainsanalla tietotekniikka

Tietotekniikan alkutaipaleella koneiden kanssa tuskailevaa opastettiin aina samoin: 'Tietokone tekee vain täsmälleen sen, mitä pyydät. Se ei tee mitään muuta.' Että kone on vain ihmisen tekele ja käyttäjä oli tehnyt jonkun virheen, jos kone ei pelittänyt odotetulla tavalla.

Ja hahhaha. Ainakin nykyisin tietokoneet ja vastaavat älylliset laitteet elävät ihan omia elämiään käyttäjistään piittaamatta.

Eikö olekin hieno homma, kun ottaa kuvia luurilla, (kuka enää käyttää kameraa?) pian ne ovat myös tietokoneella. Siellä pilvessä. Ihan itse menevät. Pyytämättä. Synkkaamatta. Kätevää.

Luurin kalenterimerkintä muistuttaa myös läppärin näytöllä, jos unohdun jumittamaan – vaikkapa blogiin.

Bling. Luurista. Bling. Läppäriltä. Kätevää.

Onneksi kalenterissa ei ole kovin paljon merkintöjä. Muutenhan laitteet bling-bling-bling-blingailisivat ihan alvariinsa. Siinä mielessä lyijykynä+paperikalenteri on kivan hiljainen yhdistelmä. Ja kätevä.

Entäs sähköposti? Sekin on molemmissa laitteissa.

Se fiksu luuri kun siirtää automaattisesti viestin tietokoneelle. Ja tietokoneella kirjoitettu sähköposti on pian myös luurin sähköpostissa. Kätevää.

Kun poistan – ihan kummasta laitteesta vain – jonkin tiedoston; mainoksen, kuvan, sähköpostin…. niin eipä se toinen laite enää osaakaan tehdä samaa. Kätevää?

NO EI OLE!

Kerran poistin luurista satoja! vanhentuneita sähköpostiin tulleita mainoksia. Niitä samoja, jotka olin sillä toisella laitteella viskannut roskakoriin ajat sitten.

Mihin se kätevyys tässä kohtaa unohtui?

’Olet ollut tässä paikassa neljä tuntia. Onko tämä paikka turvallinen? ’uteli uusin älyllinen laitteeni saavuttuaan meille.

Noh. Kotiinsa on moni kuollutkin. Että siinä mielessä

– oisko tämä niin turvallinen paikka sittenkään?

Ainakaan viisastelevalle laitteelle!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat