Kirjoitukset avainsanalla luuri

Aikaiset aamut ei varsinaisesti oo mun juttu. Hitaasti liikenteeseen sopisi paremmin. Joskus pitää kuitenkin kömpiä ajoissa ylös, ulos ja jonnekin.

Lähtöä tehdessä muistin pedata punkat, tarkistaa makkarin ikkunan suljetuksi, lämpöpatterin kytkimen asennon, sammutella ylimääräiset valot. Muistin lompakon, kirjan, passin, sen yhden avaimen pois nipusta, sen toisen avaimen mukaan. Neulepusero, hanskat, huivi, silmälasit, laukku. Laukussa huulipuna! Ja särkylääke. Nenäliinat. Jalassa mukavat kengät.

Muistin tarkistaa koirien vesikupin. Huoneiden ovet kiinni. Muistin myös rullata matot pois. Näistä toimenpiteistä koirat tietävät pelätä pahinta. Viimeisenä toivonaan ne jäykistyvät patsaiksi maton päälle – tietenkin – etten voisi sittenkään lähteä! Muistin kuskata koirat yläkertaan, nukkujan viereen. Nukkujalle ylimääräinen kello soimaan.

Ulos ovesta. Avaimet? Jep. Mukana. Ovi kiinni. Autoon.

Ollaan jo pitkällä Mechelininkadulla. Siinä kaadettujen puiden kantoja tuijotellessa se iskee tajuntaan. Se, mitä vilkaisin ennen koirien yläkertaan kuskaamista. Siinä se oli, rulon päällä. Joojoo. Totta kai muistan ottaa sen siitä.

Näky on tarkka. Siellä se on. En ottanut sitä. Sittenkään.

Noh, kerrankin on hyvä syy roikkua puoliskon lähellä.

Illalla kotiin palattuamme katsoin, mitä sille kuului. Ei puoliskolle! Kun sille toiselle.

Sähköpostissa kaksi viestiä. Molemmat mainoksia. Hah.

Hyvin tultiin toimeen ilman toisiamme.

Luuri. Ja minä.

Onko sinulla puhelin aina ja kaikkialla mukana?

Miltä tuntuu, jos se unohtuu? Paniikki? Kädetön olo? Vai helpotus?

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

Just eilen jäi puhelin aamulla eteisen lipaston päälle. Ensi reaktio oli: voi itku, en pärjää - töissä tolkuton kiire niin ettei ehdi hakemaankaan. Toinen reaktio oli: no jaa. Ne jotka töiden kautta kaipaavat, lähettävät sähköpostia. kotirintamalle sain kiertotietä viestin, että lähestyvät myös sähköpostitse jos asiaa. Ja säästän ehkä aikaakin, kun ei tule "turhia" puheluita. Hyvin pärjäsin. Illalla puhelimessa oli muutama vastaamaton puhelu, joista useimmista olin saanut jo postia. 

Chocolate and sparkles
Liittynyt7.9.2015
2/4 | 

Kyllä tulee paniikki! Melkein kuin olisi lapsensa unohtanut. Mitä nyt jos joku Soittaa? Tai Whatsappaa? Tai jos putoan koko kehityksestä jos joudun olemaan hetken neljägeen ulottumattomissa?? Eieiei.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat