Kirjoitukset avainsanalla Really

Pintaremontti ei ehtinyt kuistille asti. Vielä.

Metreittäin myytävä kuramatto ansaitsisi kunniamaininnan siinä missä Marttojen keksimä astiakaappi.

Hyvä tuli.

Ja tänään kuistiurakan SE juttu oli pestä ikkunat ja saada huonekasvit kesähoitolaan.

Ei tässä iässä passaa liioitella. Jonain vuonna sitten taas maalataan. Sinä vuonna ei ehkä pestä ikkunoita.

Koska elämä ei kuitenkaan ole täydellistä, KonMari ei tähän taloon astu.

Vähempikin riittää. Kuten ReAlli.

Really. ;)

Postausta päivitelty nääs nääs tässä 21.5. iltasella vielä:

Niin olin innoissani kampittamassa konmareja, että vallan unohdin: Ikkunoiden ja lattian pesuun meni yhteensä alta1 litra vettä. Joo-o. Eikä mitään kemikaaleja. Ei edes etikkaa. Höyryllä puts plank.

Mutta sitä jäin pohtimaan, että kumpaa pitäisi enemmän säästää, vettä vai sähköä? Kun sähköllähän se höyry tuli tehtyä. Että miten? Sanokaapa, viksummat!

Kommentit (0)

Kirjahylly kertoo omistajastaan siinä missä lemmikkikin. Tiedätkö, kuinka paljon roskasi kertovat sinusta!?

Ollaan voikkariperhe. Leipä kuuluu aamuun, iltaan, päivään jokaiseen. Juuston nakertajia. Lihaleikkeleitä kuluu myös. Niin paljon, että voi ostaa viimeistä käyttöpäivää lähellä olevia alennustuotteita. Puhuttiin työttömien alennuksista. Nykyisin ne on meillä kuulemma eläkeläisalennuksia. Heh. Joskus tehdään ruokaakin, ei syödä aina pelkkiä eineksiä. Sokerihammastakin kolottaa silloin tällöin. Mutta johtuuko hampaiden vihlonta sokerista vai jostain muusta? Hmmm.

Meillä roskat kertovat myös, että kierrätys on helppoa!

Ihan totta. Ollaan kierrätetty roskia jo vuosikymmeniä! Milloin kerrostaloasukkaana, milloin pientalosta käsin. Tosin silloin, kun asuttiin viimeksi kerrostalossa, katoksessa oli vain sekajäte- ja lehtiroskikset. Vauvanruokapurkit piti roudata jonnekin kaupan nurkalle. Vietiin. Alkon kanta-asiakkaiden tavoin meilläkin kassit kilisivät. Hehee. Kannet olivat muuten silloin vielä sekajätettä. Bioroskis oli uutta ja ihmeellistä. Yhtä ihmeellistä se oli vielä paritalovuosinakin. Ainakin muille osakkaille yhtiössä. Nyt se on ihmeellistä meille. Ei ole omaa kompostoria. Puutarhajätteille oli komposti, mutta se jäi naapurin tontille. Mutta  puutarhajätteenkin voi viedä isompana eränä Sorttiaseman ekopisteeseen. Vaatii auton. Kyllä. Mielellään peräkärrynkin.

Vuosien varrella jätteiden kierrättäminen on monipuolistunut. Kotitalouden jätteet voi lajitella jo moneksi: lääkkeet, paristot, lamput, lasi-, pienmetalli-, tekstiili-, kartonki-, paperi-, bio-, sekajäte... Nyt myös muovijätteet voi erotella. Jesss.

Ilmoittaudun iloiseksi kierrättäjäksi. Se muovijäte täyttää sekajäteroskiksen yllättävästi. Hämmästyttiin, miten paljon sen erottelu vähentää jätteen määrää. Keräyspisteitä on tosin harvassa. Ja luinpa jokin aika sitten, ettei se kerätty muovi edes päädy uusiokäyttöön. Vielä. On liian huonolaatuista. Ja kuormat päätyvät polttolaitoksiin.

Mepä ei aiota luovuttaa silti. Jonain päivänä muovitkin päätyvät oikeaan osoitteeseen, uusiomateriaaliksi. Jossain vaiheessa poruttiin lasijätevuorista kaatopaikoilla. Eikö nekin ole jo saatu kiertoon?

Kun kerran aloittaa jätelajien erottelun, siitä tulee rutiini. Niin iisii. Ja sitä paitsi, sillä säästää. Jätemaksuissa. Pientaloasukkaalle se on lisä asumiskuluihin. Kun sekajätteen määrä vähenee, voi tyhjennysväliä venyttää. Ei sillä rikastumaan pääse, mutta säästö se on pienikin säästö.

Myönnetään, meillä on kellari, johon voi kerätä hetken aikaa lajia jos toistakin, niitä kuivia ja puhtaita lajeja. Lisäksi Kierrätyskeskus on lähellä. Eikä tästäkään tarvitse stressiä ottaa, on tilanteita, kun lajittelu ei vain ole se tärkein juttu. Mutta jos tuntuu, ettei yksilö pysty vaikuttamaan mihinkään nykyisin, niin tässä pystyy. Pienikin pisara meressä vaikuttaa.

Taloyhtiöissäkin on jätekatoksissa vaikka ja kuinka monta astiaa. Ei se olisi vaikeaa. Kokeile vaikka.

Tästä voit myös kurkata, miten muovia lajitellaan HSY:n ohjeilla.

Meillä on ReAllyn ;) muistisääntö: Kelvoton kolmonen. Se on PVC-muovia eikä kierrätyskelpoista vaan sekajätettä. Kuuluu sinne jätteenpolttolaitokseen. Energiaksi. Niin iisii.

Kommentit (2)

Vierastelija

Allaskaappiin mahtuu seka-ja biojäte. Patterit jossain sekajäteämpärin pohjalla pienessä pussissa. Pahvit työhuoneessa paperikassissa ja lehdet laatikossa keittiön nurkassa. Muovit ja metallit ei mahdu minnekään, ei oikein lasitkaan-yksittäiset purkit menevät siis sekajätteeseen. Tarttis olla oma jätehuone.....

allikalliolla
Liittynyt31.10.2015

Niin. Totta tuokin. Mutta monessa taloyhtiössä on astiat monelle jätelajille. Siinä kotinurkalla. Samalla kun vie roskiksen, menisi siinä sivussa purkit, kannet jne? Muovin osalta homma on tosiaan vielä  alkuvaiheessa. Ja se vie yllättävän paljon tilaa. Mutta eipä huolta hätää. Sekajätteen seassa sekin on energiaa. Kunnes keruu pelittää kunnolla. 

Kamut - iki-ihanat Ladyt, ne on jo pian täällä!

Päätin ja kerroin päätöksestäni myös ystäville, ettei sitten ruokailla lattialla. Silti päädyin imuroimaan.

Kerroin ystäville heidän olevan olevan täydellisesti vastuussa. Oletan heidän myös kantavan tämän vastuun. Kuin poliitikot ikään. 'Otan tästä vastuun. Mutta en aio erota.' Luotan siis tulevaan.

Vastuu mistä?

Noh. Kotimme siisteydestä. Todellakin! Meillä ei imuri kovin usein pääse laulutunneille. Mutta kun on hyvä syy, niin sitten.

Valmista. Tervetuloo.

Eikäku. Mitä kivaa voisi laittaa pöytään? Hmmmm. Kaitaliinat, ne yksiväriset. Ne on niin tylsiä. Äkkiä pitäisi jotain keksiä.

Hei! Siinä se. Paneeliverho. Oikea mitta, hyvä leveys.

Ei niksipirkkaa.  Vaan Reallya.

Saunan jälkeen päästiinkin sitt valmiiseen pöytään.

Oma kokki ja baarimestari huolehti niin ruuasta kuin juomistakin.

Kiitos.

Ps. Reseptilinkki lisätty. :)

Kommentit (4)

allikalliolla
Liittynyt31.10.2015

Ootapa, kun mietin....ollaan jotkut oltu naapuruksia ja leikkikavereita alta kouluiän. Viimeisetkin liittyivät joukkoon 70-luvun alkupuolella. Nelikymppisistä lähtien alettiin pitää kiinni säännöllisistä tapaamisista muutaman kerran vuodessa; kerran vuodessa yhteinen viikonloppu ja siihen päälle glögeilyt, saunomiset ja muuta kivaa. Arkea jaksaa, kun on riekkunut ystävien kanssa yhdenkin illan. On se. Ystävyys. <3

Näin pitkällä yhteisellä matkalla ei tarvitse selittää mitään. Ja silti tapaamiset on täynnä ääntä! =DD

Siellä se on. Pesussa.

Ja sitten harjaus. Käännös. Lumetus. Harjaus.

Tadaa. Pesty.

Reallya tämäkin. J

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat