Kirjoitukset avainsanalla palkka

Perjantai-iltana sähköposti kilahti.

Eiih! Mitä nyt taas?!

Kassa haluaa jälleen lisäselvityksen. Kuinkahan monta olen uuden työurani aikana jo toimittanut, milloin mistäkin syystä. Kyllä näistä euroista kannattaakin olla huolissaan. Jos, hyh, mikä lie osa-aikatyötön petkuttaa?

Lisäselvitys tänne heti tai anomuksesi hylätään kokonaan! 

Jo lähtökohtana on, että etuuksia saavat yrittävät kaikin keinoin huiputtaa anomuksissaan.

Miksi!!!?

Tällä kertaa olin epäiltynä työtuntien viilailusta. Luvut eivät mitenkään täsmänneet. Että roistomaisesti olisin ilmoittanut tuplamäärän työtunteja!

Mitähän olisin siitäkin hyötynyt? Saanut oikeuttani vieläkin vähemmän tukieuroja! Hei, pliis?!

Aikani ruutua tuijoteltuani tajusin, missä vika piilee.

Ihi-ihi-ihi-ihiiiiiiii-h!

Eihän se kummoinen olekaan - aikuiselle, vuosikymmeniä työelämän kurveissa pyöritetylle, kokeneelle ihmiselle. Samaa mieltä!

Okei. Tiedetään. Numerot on ikäviä. Itekin tykkään enempi kirjaimista.

Virseitähän sattuu joskus kaikille - ehkä sieltä joku euro tilille kilahtaa. Sitten joskus. Kunhan löytävät palkkatodistuksesta oikean sarakkeen. 

Järjestäydyttiin uuden liiton alaisuuteen vuoden vaihtuessa. Eivät kai siellä ota uskoakseen, että noinkin pieniä tuntipalkkoja voidaan jäsenistölle maksaa. Luulivat, hyh, minkä lie osa-aikaisen työtuntien määräksi.

13,17.

Ihi-ihi-ihi-ihiiiiiiii-h!

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tapahtui entisessä elämässä: Henkilöstöjohtamiseen liittyvässä koulutuksessa kysyin, milloin on soveliasta keskustella palkasta. Otin elävästä elämästä esimerkin.

Organisaation tuo-tuo-tuolileikki oli taas kerran pyörähtänyt käyntiin. En ollut edes läsnä, mutta niin vain tuplajakkara pysähtyi just siihen, oman ahterin kohdalle. Tiedustellessani onnenpotkun vaikutusta tilinauhan lukemiin, katsoi esimieheni kauhuissaan. Molemmat esimieheni.

Näkökyvyssäni ei ollut vikaa, en nähnyt yhtä kahtena. Eikä, vaan sain lystin päälle myös tuplasti esimiehiä. On jo unohtunut, liekö kehityskeskustelujakin käytiin tuplasti.

Palkasta ei kuitenkaan kuulunut keskustella. Sitä vallan korostettiin aina etukäteen. Että ei. Siitä ei keskustella.

Palataan takaisin koulutustilaisuuteen. Kouluttaja katselee joukkoamme. Kuka vastaa? Hetkellisesti kuuroutuneet ylemmät esimiehet silmäilevät innokkaasti sisäkaton rakenteita. Kollegat löytävät jotain mielenkiintoista kahvikupin pohjalta.

Lopulta henkilöstöassari kääntyy puoleeni. Häntä hävettää. Minun puolestani. Kuinka saatoin esittää noin moukkamaisen kysymyksen. Ja vielä ulkopuolisen kouluttajan kuullen! Posket häpeästä helottaen hän sanoo: Puhutaan tästä joskus myöhemmin.

Olen nähnyt muutamankin artikkelin, jossa todetaan naisten olevan liian kilttejä palkkakeskusteluissa. Joku jossain yrityksessä on siis saanut vastauksen kysymykseensä? Että milloin sopii keskustella.

Mitähän se paikallinen sopiminen tarkoittaa? Miten se toteutuisi vaikkapa palkkojen suhteen, jos ei tiedetä, mitä toisille maksetaan? Vai sitäköhän tässä ajetaankin takaa?

Mitäpä.

Lähekkö mukaan?

Jos rikottaisiin yksi tabu?

Jos häpeät jo nyt puolestani, ehdit vielä klikata itsesi toiseen postaukseen. Tässä se tulee. Kysymys, jota ei kuulu esittää. Moukkamainen kysymykseni on:

Paljonko sinulle maksetaan palkkaa? Voit kertoa ihan anonyymisti, vierailija-statuksella. ;)

Siis jos kuulut meihin onnekkaisiin, joilla palkkatyö on. Kaikilla kun ei ole.

Entisestä elämästä poistuessani viimeisessä tilinauhassa tuntipalkkani oli 18 senttiä yli kaksikymmentä euroa. Siihen aikaan se oli hyvin lähellä suomalaisten keskiansiota.

Nykyisin tuntipalkkani on 57 senttiä päälle kahdentoista euron. Jos tekisin täyttä päivää, brutto olisi kai jossain 1800 euron kieppeillä. En tee. Olen osa-aikainen.

Eräs päättäjämme epäili jo muutama vuosi sitten kuinka moni muka alle 2500 euroa ansaitsisi?

Vasta äskettäin eräs totesi suomalaisten palkkojen olevan liian korkeat.

Vapaa maa. Vapaat ajatukset.

Sitä vaan, että kuinka paljon enemmän vähemmän sen pitäisi olla, että se olisi riittävän vähän?

Kommentit (6)

Vierastelija
1/6 | 

Eikö kukaan uskalla vastata. Minä aloitan: 33 v työelämässä ja palkka 17.4€ tunti= 2758€ brutto. Nuoret saa varmaankin parempaa palkka...

Vierailija
2/6 | 

Melkein en uskalla. 10 teur kk. Mutta tuntipalkkoja en voi laskea, kun ei ole työaikaakaan. Aika pitkälti olen käytettävissä kun tarve on. 

Palaisin Allin kysymykseen tästä palkkakeskustelun paikasta. On kovin tuttua se, että vähitellen kehityttäessä ja uralla edettäessä on vaikea saada palkkaa seuraamaan vastuun muutosta. Tunnollisilla naisilla tämä tuntuu erityisen yleiseltä. Omalta kohdaltani olen todennut toimivimmaksi palkkaneuvottelut työpaikan vaihtamisen yhteydessä. 

Tiedän, tämä ei ole aina mahdollista. Luotan kuitenkin siihen, rakkaat "vierailija" -kollegani, että osaamme tässäkin keskustelussa pysyä asiassa.  

Vierailija
3/6 | 

Kuvassa olikin tuntipalkkasi verran euroja ja sentit päälle. Laskin ne ennen tekstin lukemista.
Oma palkkani on 21,15€/tunti

allikalliolla
Liittynyt31.10.2015

Kiitos, että vastasit kysymykseeni! Kyllä vain, omat eurot ne siinä. Tosin verokarhu napsii omansa ennen kuin loput siirtyvät bitteinä tilille. Mutta bruttoa tässä kysyinkin. Vaikka eihän sillä brutolla kukaan elä eikä maksa velkoja. Saadakseen näppeihin tuon rahamäärään saa puurtaa enemmän kuin yhden tunnin. Hyvää työpäivää siis ja mukavaa perrrjantaita.

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat