Kirjoitukset avainsanalla aamutakki

Ennen meidän landella – varmaan muidenkin – oli sellaiset yhteiset postilaatikot kylänosittain. Meidän lähimmän laatikon osoite oli Erämaa. Joojoo. Kaikkien lähitalojen lehdet ja postit tipautettiin siihen yhteen avonaiseen lootaan. Vielä 80-luvun alkupuolella käytiin kesäisin hakemassa viikonlopun lehdet sieltä, reilun kilometrin päästä.

Silloin, kun kaikki posti tuli siihen lootaan, niin tietysti kyläläiset tiesivät, keneltä naapurin Selmakin on taas saanut postikortin. ’Kato, ulkomailta asti! Onkohan sillä joku mies? Ulkomaalainen?! Ai ei. Se onkin vaan Laina-serkulta. Eikä meille lähettänyt korttia?! Miten silläkin on varaa reissata tolla lailla, justiin navetan kattoa korjasivat.’

Sittemmin maaseudulla on keskitetty postilaatikoita ryhmiin. Ei mitään yhtenäisiä laatikkorivejä vaan jokainen maajussi on retuuttanut paikalle oman lootansa, usein omassa tolpassaan. Eri värejä, eri korkeuksilla, eri vinousasteilla. Maiseman monimuotoisuutta? Nyt myös pääkaupunkiseudulle suunnitellaan näitä keskityksiä lisättävän. Kiitos Posti.

Täällä kotona meillä on ollut jo toistakymmentä vuotta sellainen lukollinen loota. Ettei posteja varasteta. Mitä posteja? Eipä noita kirjeitä kovin usein enää tule. Viimeisistäkin lehtitilauksista joutuu pian luopumaan. Laatikolla oli hintaa sen verran, etten ihan mielelläni uutta ostaisi vain Postia miellyttääkseni.

Varsinkin aamulla menen laatikolle silmät ristissä ja tukka hapsottaen. Jalassa ne ensimmäiset lahkeet, mitä unenpöpperössä päälleen saa vedetyksi. Harvoin kukaan, edes koiranulkoiluttaja, osuu samaan aikaan portille. Onneksi.

Jos kävisi niin, että Posti räpsäyttäisi meidänkin laatikolle siirtokehotuksen, pitäisi alkaa miettiä tuota aamupukeutumistakin uudemman kerran. Voisiko jatkossakin hilppaista laatikolle, seuraavaan risteykseen asti, aamutakin liepeet lepattaen vai pitäisikö oikein pukeutua? Harjata hiukset. Pestä hampaat. Eihän olisi kohteliasta hönkiä yön jäljiltä naapureille huomenia. Eihän?

Talvella tai miksei toukokuussakin, joutuisi ottamaan lumilapion matkaan, koska näitä sivuteitä/pikkukatuja ei ensimmäisenä aurata. Ehkä se onkin se juju – kun asukkaat kukin taholtaan tulee aamulehteä noutamaan kolan tai lapion kera – ei illalla enää mitään aurattavaa olekaan. Säästyy siinäkin kaupungin rahat. Kiitos Posti.

Olisihan tietysti kiva nähdä, millaisia aamutakkeja muilla on. Ja todennäköisesti aamutakkien myynti nousisi ainakin hetkellisesti. Vieläkö löytyy kotimaisia vaatehtimoja? Suomi nousuun aamutakeilla! Kiitos Posti.

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat