Kirjoitukset avainsanalla tekoäly

Tahatonta komiikkaa löytyy välillä yllättävästi.

Viimeksi illalla, kun selailin TIEDE –lehteä.

Olen pitänyt kyseistä julkaisua ihan asiatekstiin keskittyvänä.

Tällä kertaa pohdittiin tekoälyn puutteita poliitikkojen päätöksentekoon nähden.

Perusteluna oli, ettei tekoäly ymmärrä kansalaisten tahtotilaa.

 

Hahaaaaaaa. Nauroin ääneen.

Niin paljon kuin tekoälyn änkeämistä joka paikkaan epäilenkin, niin kyseisen homman hoitaisivat taatusti vähintään samalla taitotasolla kuin hengittävät kollegansa.

Ai niin, tällä foorumilla ei saa politiikkaan sekaantua. Enkä niin teekään.

Totesin vain.

Että milloin viimeksi nauroin makeasti. ;)

Entä sinä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Appelsiinit (Jahvat) olivat ihme sodanjälkeisessä Suomessa. Takavuosien mainoksessa sille ihmeelle naureskeltiin, kun etelän hetelmiä sai jo ympäri vuoden tänne pohjoiseenkin.

Aiemmin robotit olivat ihmeellisiä. Avaruusaikaan viittaavia ihmekojeita. Tuskin niitä oikeasti koskaan tulisi. Ainakaan armeijoittain.

Mä lehden luin. Joku biisi alkaa niillä sanoin. Juu. Luin. Nyt robotit valtaavat HR-alaa. Ei henkilöstöravintola- vaan sitä, kun yrityksissä joku ihminen, ainakin vielä, hoitaa henkilöstöön liittyviä asioita. Human Resources. Että jatkossa he, jotka vielä kirjoittavat kynnet verillä irtisanomislomakkeita ja jakelevat niitä sitä mukaa, kun saneeraajilta nimiä satelee, saavat varautua kirjoittamaan oman nimensä samaan lomakkeeseen. Kiitos ja näkemiin. Tai ei. Pelkkä näkemiin. Kissa kiitoksella elää. Helemat paukkuen pyöröovista pihalle.

Työnantajat varautuvat jo työnhakijoiden hakemusruuhkiin. Ja ottavat käyttöön robotiikan. Jesss. Ei tarvitse kenenkään enää lukea niitä hakemuspinoja. Robotit plaraavat tiedostoja läpi. Väsymättä. Vaikka yötä päivää. Valittamatta. Vaatimatta ilta- tai yölisiä. Jesss. Upeaa.

Kirjoitin joskus aiemmin, miten työttömiä opetetaan kirjoittamaan hyvä CV. Tapasin tuolloin yhden HR-ammattilaisen, joka sanoi, ettei edes pysty – oikeasti – lukemaan vääränkokoista fonttia.

Ettei vain olisi ollut ensimmäisen sukupolven rekry-robotti!? Kovin oli ihmisen oloinen. Mutta. Niin. Nyt kun ajattelen, niin siinähän on logiikkaa.

Eihän kone varmaan osaa kaikkia fontteja, varsinkaan eri kokoja. Eikä se mitenkään voi oppia kaikkia sanoja. Pitää olla tarkkana, miten kertoa omasta työkokemuksesta. Siten, että konekin sen ymmärtää.

Kun sanaan liitetään etuliite keino- tai teko-, tulee mieleen feikki. Väärennös. Eikö? Keinonahka. Tekojalka. Muka oikea. Jäljennös.

Miten silloin teko- tai keinoäly voi olla jotain parempaa tai luotettavampaa?

Esimerkiksi älypuhelin. Ja vaikka WhatsApp. Kuinka usein huomaat kirjoittaneesi jotain siansaksaa viesteihisi? Tai et sinä vaan se tekoäly. Joskus se hyväksyy siansaksa-ilmaisun mukisematta. Joskus se keksii viesteihin ihan uudet merkitykset. Ihan itse.

Kerroin kavereilleni meneväni Perän kaa messuille.

Ei mulla ole mitään tekemistä kaivosteollisuuden kanssa. Ellei sitten oteta huomioon, että kaivelen menneitä. Tai Talvivaaran. Se muuten pitäisi määrätä pakolliseksi. Liikennemerkiksi. Ei pääsisi talvi enää yllättämään autoilijoita.

Ei. Oikeasti olin lähdössä messuille Peran kaa. Niin kuin Ake, Make, Pera ja mä. Paitsi että mentiin kahdestaan.

Toisen kerran kerroin viestissäni puoliskolle etsineeni kotoa jotain fillarin kaa. Puolisko vastaa: Vie se fillari pihalle ja käytä taskulamppua.

Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä. Niin totta.

Kone, älyllä tai ilman, on loistava renki ja apuväline.

Mutta isäntänä ihan helvetillinen vehje.

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat