Kirjoitukset avainsanalla olet tässä

Marhaan milloin missäkin kujalla, pihalla, polulla ja varsinkin niiden vierellä. Nimitoimikunnat kun rakastavat tehdä alueille samaan teemaan liittyvää nimistöä. Se kun on niin kätevää.

Sitten osoitteisto koostuu vaikkapa näin: Makkaratie, Makkarapolku, Nakkipolku, Ryynimakkarankuja, Hiillosmakkara, Meetwurstikujanne, Musta Makkara 1 ja niin, tietysti vielä Nakkikuja. Saattaapa sekaan mahtua Makkarantekijänkulma, Lenkkikatu tai Grillimäkikin. On vielä Kaarre, Kierre, Pyörre ja Rinne.

Ei yhtään sekavaa. Eihän?

Luurin karttaohjelma (Tomppeliksi nimittelen uskollista työkaveriani, ihan luonteensa mukaan) kertoo milloin mitäkin. Joskus se on häkellyttävän täsmällinen. Toisinaan se suoltaa ihan puutaheinää.

Olin tässä taannoin jälleen retkelläni. Näillä hoodeilla, hei! Auto parkkiin. Jalkaudun. Tomppelihan neuvoo joskus kävelijääkin. On ollut hymyssä pitelemistä, kun marssin rappukäytävään ja taskuni ilmoittaa iloisesti: ’Olet perillä.’ Joskus se tosin kailottaa isoon ääneen myös jalankuljeksijalle: ’Tee U-käännös!’ Heh-he.

Olin haeskelemassa Nakkipolkua, kääntynyt välillä Makkaratielle ja päätynyt erään talon ulko-ovelle. ’Olet perillä.’ kertoo tunnollinen työkaverini. Ilahtuneena ja luottavaisena painelen soittamaan ovikelloa.

Kas kummaa. Ei tullut osumaa. Ihmettelin ääneen ’Eikö tämä olekaan Nakkipolku 19?’ Tomppelihan juuri ilmoitti minun tulleen perille.

’Ei suinkaan. Tämä on Kyökkipiiantie. Se Nakkipolku taitaa olla tuolla.’ minulle viitotaan. Jatkan marhailua. Vai harhailua. Ihan sama. Löydän tieni lopulta Nakkikujalle.

Tiedän käyneeni tässä nurkilla aiemminkin. Itse asiassa autoni on tuolla noin, parin talon päässä. Tomppeli-raasu on jo pyörryksissä ja hukannut sekä itsensä että opastettavansa eikä sano enää mitään. Toimin epäsuomalaisesti ja huikkaan vastaantulijalle ’Missä kummassa on Nakkipolku 19?’

Seisomme näet Nakkikuja 19 edustalla. Avuliaasti alkaa kohtaamani henkilö kertoa, että ’Juu – tässä on osoite vaihtunut, se oli kai ennen Nakkipolku 17 vaan nyt se on Nakkikuja 19. Että ei kai sitä Nakkipolku 17 tai 19 enää olekaan.’ Kujat, polut, tiet ja mäet risteilevät niin, ettei mitään tolkkua. Mutta miten tien numerointikin voi muuttua?

Asuntojen numerointi tai oikeammin kirjaimointi on ihan oma taiteenlajinsa. Siitä(kään) ei ota selvää sen enempää naapurin Erkki kuin sokea Reettakaan.

Meillä numeron perään tuli kirjain b, vaikkei aata ole olemassakaan. Se nyt kuitenkin piti osoitteeseen lisätä. Ja se kuuluu olla nimenomaan pikku-bee. Ei iso.

Aiemmin esimerkiksi ottamani Musta Makkara 1 voi myös sisältää jatkeenaan A a b –merkinnän ja jos kyse on vaikka rivitalosta, niin kirjaimet vilisevät B a cD, C a dE jne...Mitä ikinä.

Eikä pelkoa, että ne kulkisivat loogisessa järjestyksessä.

Miten ihmeessä taksit, ruokapalvelu, kotihoito, pelastuslaitos…ylipäätään kukaan löytää noihin osoitteisiin?!

En ymmärrä sitäkään, miten asukkaat ovat alkujaan löytäneet uusiin koteihinsa. Tai sitten asuvat siinä asunnossa, josta eivät enää jaksaneet lähteä etsimään sitä oikeaa.

Olin niin lomani ansainnut. Lyhyenkin. Ensimmäisen palkallisen lomani – kuuteen vuoteen.

Ps. Nimistö muutettu kotikaupunkini identiteetin suojelemiseksi.

 

Kommentit (4)

Hollanninhippiäinen
Liittynyt6.2.2017
2/4 | 

Tuo on kyllä klassikko tuo "Olet tässä" - "You are here". Olen oppinut suhtautumaan varauksella siihen, minkälaisen totuuden siitä saa irti. Okei, piste on tuossa, mutta mihin suuntaan katson? Onko kartalla ylhäällä oleva tie nyt edessäni, takanani vai vasemmalla? Välillä, jos tuntee alueen jo, huomaa, että kartan piste on kyllä ihan eri paikassa kuin se opastetaulu, jota juuri ihailee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat