Kirjoitukset avainsanalla postikortti

Anna-Liisa oli nuori äiti, kun hänen sisarensa katosi.

Aiemmin sisar kävi kaupunkivierailuilla tervehtimässä nuorta perhettä.

Nyt hänestä ei kuulunut mitään.

Viikot vaihtuivat kuukausiksi.

Lopulta posti toi kortin. Postileiman päiväys oli 9. lokakuuta.

Kuva kuin suoraan vanhoista Suomi-elokuvista. Oliko se vain sattumalta valikoitunut vai sisältyikö siihen jokin viesti?

 

.

.

.

"Sisko rakkahin! Parhaimmat terveiseni täältä. Ihmettelet kai, miksi olen täällä. Armoton kohtalo on kuljettanut. Toivon hauskaa syksyä. Lilja."

Se oli sisaren viimeinen yhteydenotto.

Oli vuosi 1924. Anna-Liisa oli isoäitini.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nää kortit on niin hauskoja. Oli taas pakko poimia mukaan korttitelineestä.

Oonkin (v)ihastuttanut niillä ystäviäni parikin kertaa. Näin mekin sitten joskus. Ystävyydelle!

Arvaatko, minkä kortin kukin sai tällä kertaa?


 

Joitain vinkkejä ystävistäni saa tästä kirjoituksesta. Asianosaiset voivat toki halutessaan ilmoittautua kommentoimalla, osuiko tällä kertaa. :)

Viime syksynä tuli mieleen, että meidän pitäisi oikeasti kuvata, siis valokuvata! toisiamme näiden korttien mukaisesti.

Ehkä.

SITTEN JOSKUS!

Yksi kortti ei ole lähetettävissä edelleen.

Meillä ei näet ole tapana riidellä. Siksi tämä kuvaakin parhaiten mua. Väittelemässä itseni kanssa. Hehee...

 

Kommentit (5)

Huimapää
1/5 | 

Meikäläiselle tuli kyllä täysi kymppiosuma! Isot kiitokset yllätyskortista ?

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat