Kirjoitukset avainsanalla postikortti

- Mummi, mikä on postikortti?

Ei ole kaukana aika, kun tenavat ihmettelevät outoja pahvikuvia.

Teetti työtä saada pienen ihmisen synttärikortti matkaan. Huomasin tuijottavani tyhjää seinää paikalla, jossa vielä vuosi sitten oli tuttu postinkeltainen loota. Kiersin kirkonkylän isoimman kaupparakennuksen ympäri, nuohosin viereisen korttelin Ärrän, apteekin, kampaamon ja Matkahuollon nurkat.

Lopulta loota löytyy. Kauempaa, kiertoliittymän toiselta puolen. Sen toisen kaupan kyljestä. Yksi keruulaatikko koko kylässä? Häviävää maisemaa siis tämäkin.

Ja Posti tekee kaikkensa saadakseen muutoksen aikaan. Postimaksuja nostetaan. Taas. Viimeksi vuosi sitten. Senttejä sinne taikka tänne. Mitä välii?

Ainakaan oma tulotaso ei ole noussut, että kaikilla elämänalueilla jatkuvasti nousevat maksut voisi huoletta jättää omaan arvoonsa. Silti aion jatkaa korttien lähettelyä, myös joulukorttien. Jos en muuten, niin ihan piruuttani. Siis Postin kannalta. Saajilleen toivon pelkkää hyvää. Tietty!

Postinjakelu ylipäätään on mennyt ihan hulluksi. Itse viemällä saisi varmimmin perille. Ja oikeaan aikaan. Jakelun harventaminen on ilmastoteko - väittää tuo liikelaitos. Haha! Voi vitsi, mikä vitsi! Oon jotenkin ymmärtänyt, että puun pienpoltto ja savumerkkien lähettely olisi enempi haitallista ilmastolle.

Hesarin toimittaja totesi, ettei tiistaisin tarvitse enää pohtia kirjepostia. Kyllä muuten tarvitsee. Meille tulee usein posti tiistaisin - ne jakamatta jääneet maanantain postit.

Juu ei, etten olisi kiitollinen, että ylipäätään tulee. Jakajille peukku ylös! Liiketoiminnan ohjaustyhmälle - (eikäku -ryhmälle) peukku alas! Oliko jollekin yllätys, että kansalaisten luottamus postilaitokseen on alentunut huomattavasti?

Ihan toinen juttu on, että korttien ja kirjeiden loppuessa katoaa suunnaton määrä tietoa ihmisten elämästä. Siitä oikeasta. Siitä, mikä ehkä tulevaisuudessakin tutkijoita kiinnostaisi. Miten ihmiset elivät, mitä ajattelivat, tunsivat ja kokivat menneinä vuosikymmeninä?

Some korvaa. Kerran netissä, aina netissä? Paitsi, jos tekniikka pettää ja tavut katoavat bittiavaruuden tuolle puolen.

- Mummi, mikä on posti?

Eipä taida olla kovin kaukana tämäkään kysymys.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Anna-Liisa oli nuori äiti, kun hänen sisarensa katosi.

Aiemmin sisar kävi kaupunkivierailuilla tervehtimässä nuorta perhettä.

Nyt hänestä ei kuulunut mitään.

Viikot vaihtuivat kuukausiksi.

Lopulta posti toi kortin. Postileiman päiväys oli 9. lokakuuta.

Kuva kuin suoraan vanhoista Suomi-elokuvista. Oliko se vain sattumalta valikoitunut vai sisältyikö siihen jokin viesti?

 

.

.

.

"Sisko rakkahin! Parhaimmat terveiseni täältä. Ihmettelet kai, miksi olen täällä. Armoton kohtalo on kuljettanut. Toivon hauskaa syksyä. Lilja."

Se oli sisaren viimeinen yhteydenotto.

Oli vuosi 1924. Anna-Liisa oli isoäitini.

 

Kommentit (0)

Nää kortit on niin hauskoja. Oli taas pakko poimia mukaan korttitelineestä.

Oonkin (v)ihastuttanut niillä ystäviäni parikin kertaa. Näin mekin sitten joskus. Ystävyydelle!

Arvaatko, minkä kortin kukin sai tällä kertaa?


 

Joitain vinkkejä ystävistäni saa tästä kirjoituksesta. Asianosaiset voivat toki halutessaan ilmoittautua kommentoimalla, osuiko tällä kertaa. :)

Viime syksynä tuli mieleen, että meidän pitäisi oikeasti kuvata, siis valokuvata! toisiamme näiden korttien mukaisesti.

Ehkä.

SITTEN JOSKUS!

Yksi kortti ei ole lähetettävissä edelleen.

Meillä ei näet ole tapana riidellä. Siksi tämä kuvaakin parhaiten mua. Väittelemässä itseni kanssa. Hehee...

 

Kommentit (5)

Huimapää
1/5 | 

Meikäläiselle tuli kyllä täysi kymppiosuma! Isot kiitokset yllätyskortista ?

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat