Kirjoitukset avainsanalla postikortti

Taannoin kerroin, miten 100 vuotta sitten postikortti kulki Imatralta Viipuriin päivässä. Ainakin postileimojen mukaan. Ihan totta!

Ihmiset kuskasivat ja ihmiset leimasivat.

Eikä siitä ole kauaa, kun tiesi lähettäessään, että 1. luokan merkillä kirje olisi perillä seuraavana päivänä. 2. luokan merkillä hiukka hitaammin, parissa päivässä kuitenkin. Oli sillai ennakoitavissa. Että milloin. Syntymäpäivä- ynnä muut kortit osasi ajoittaa kolahtamaan saajilleen oikealla hetkellä.

Töissä kuulen, miten nykyisin kirje saattaa kulkea tuohon naapurikaupunkiin tai jopa kaupungin sisällä kahdeksan päivää!?! Jos ylipäätään kulkee. Sitten joskus ovat perillä heti seuraavana päivänä.

Ihmiset kuskaavat. Tosin tiistaisin ei kuulemma posteja jaeta. Ellei sitten aiemmin  jakamatta jääneitä? Mutta automatiikka hoitaa kaiken muun. Leimojahan ei kai enää edes käytetä.

Tein pienen kokeen. Pyysin kertomaan, että milloin.

Kirjeiden postitus Vantaalta varmuuden vuoksi hyvissä ajoin 6.2. Kun ei voinut tietää, kestäisikö matka päivän vaiko ehkä kahdeksan?

Tälläsin - ihan kiusallani - 1. luokan ikimerkin viereen "Priority" tarran. Kun aikoinaan tulivat mukaan merkkejä ostaessa. Ja olivathan ne tärkeitä posteja! Tavoitteena oli 14.2. tai siihen ehkä päivää ennen.

Kirjeet olivat sitten perillä

Kirkkonummi ja Kerava 7.2.

Helsinki 10.2. kaksi vastaanottajaa

Vantaa 10.2. kolme vastaanottajaa - yhdelle suotiin jopa myöhäisillan jakelu :)

Espoo 11.2.

Nopeammin kuin oletin, hei!

Nyt ei sitten yhdenkään jakajan kannata vetää herneitä palkoineen nenäänsä. Ei. Vaan <3 kiitos, että kaikki päätyivät osoitteisiinsa.

Kunhan pähkäilen, miten se 100 vuotta sitten oli niin paljon nopeampaa? Ja vielä ihan muutamakin vuosi sitten hyvin ennakoitavissa?

Mitä tapahtui?

 

Digitalisaatio ja automatisointi on oikein käytettynä loistava renki. Mutta päästä se isännäksi, niin tulos on ihan, sanonko mistä!?

No en sano - tiedät itekin.

 

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Olen yksi testihenkilöistä. Olet vuosittain muistanut meitä ihanilla yllätykuorilla. Kiitos taas ❤️

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

- Mummi, mikä on postikortti?

Ei ole kaukana aika, kun tenavat ihmettelevät outoja pahvikuvia.

Teetti työtä saada pienen ihmisen synttärikortti matkaan. Huomasin tuijottavani tyhjää seinää paikalla, jossa vielä vuosi sitten oli tuttu postinkeltainen loota. Kiersin kirkonkylän isoimman kaupparakennuksen ympäri, nuohosin viereisen korttelin Ärrän, apteekin, kampaamon ja Matkahuollon nurkat.

Lopulta loota löytyy. Kauempaa, kiertoliittymän toiselta puolen. Sen toisen kaupan kyljestä. Yksi keruulaatikko koko kylässä? Häviävää maisemaa siis tämäkin.

Ja Posti tekee kaikkensa saadakseen muutoksen aikaan. Postimaksuja nostetaan. Taas. Viimeksi vuosi sitten. Senttejä sinne taikka tänne. Mitä välii?

Ainakaan oma tulotaso ei ole noussut, että kaikilla elämänalueilla jatkuvasti nousevat maksut voisi huoletta jättää omaan arvoonsa. Silti aion jatkaa korttien lähettelyä, myös joulukorttien. Jos en muuten, niin ihan piruuttani. Siis Postin kannalta. Saajilleen toivon pelkkää hyvää. Tietty!

Postinjakelu ylipäätään on mennyt ihan hulluksi. Itse viemällä saisi varmimmin perille. Ja oikeaan aikaan. Jakelun harventaminen on ilmastoteko - väittää tuo liikelaitos. Haha! Voi vitsi, mikä vitsi! Oon jotenkin ymmärtänyt, että puun pienpoltto ja savumerkkien lähettely olisi enempi haitallista ilmastolle.

Hesarin toimittaja totesi, ettei tiistaisin tarvitse enää pohtia kirjepostia. Kyllä muuten tarvitsee. Meille tulee usein posti tiistaisin - ne jakamatta jääneet maanantain postit.

Juu ei, etten olisi kiitollinen, että ylipäätään tulee. Jakajille peukku ylös! Liiketoiminnan ohjaustyhmälle - (eikäku -ryhmälle) peukku alas! Oliko jollekin yllätys, että kansalaisten luottamus postilaitokseen on alentunut huomattavasti?

Ihan toinen juttu on, että korttien ja kirjeiden loppuessa katoaa suunnaton määrä tietoa ihmisten elämästä. Siitä oikeasta. Siitä, mikä ehkä tulevaisuudessakin tutkijoita kiinnostaisi. Miten ihmiset elivät, mitä ajattelivat, tunsivat ja kokivat menneinä vuosikymmeninä?

Some korvaa. Kerran netissä, aina netissä? Paitsi, jos tekniikka pettää ja tavut katoavat bittiavaruuden tuolle puolen.

- Mummi, mikä on posti?

Eipä taida olla kovin kaukana tämäkään kysymys.

Kommentit (2)

Anna-Liisa oli nuori äiti, kun hänen sisarensa katosi.

Aiemmin sisar kävi kaupunkivierailuilla tervehtimässä nuorta perhettä.

Nyt hänestä ei kuulunut mitään.

Viikot vaihtuivat kuukausiksi.

Lopulta posti toi kortin. Postileiman päiväys oli 9. lokakuuta.

Kuva kuin suoraan vanhoista Suomi-elokuvista. Oliko se vain sattumalta valikoitunut vai sisältyikö siihen jokin viesti?

 

.

.

.

"Sisko rakkahin! Parhaimmat terveiseni täältä. Ihmettelet kai, miksi olen täällä. Armoton kohtalo on kuljettanut. Toivon hauskaa syksyä. Lilja."

Se oli sisaren viimeinen yhteydenotto.

Oli vuosi 1924. Anna-Liisa oli isoäitini.

 

Kommentit (0)

Nää kortit on niin hauskoja. Oli taas pakko poimia mukaan korttitelineestä.

Oonkin (v)ihastuttanut niillä ystäviäni parikin kertaa. Näin mekin sitten joskus. Ystävyydelle!

Arvaatko, minkä kortin kukin sai tällä kertaa?


 

Joitain vinkkejä ystävistäni saa tästä kirjoituksesta. Asianosaiset voivat toki halutessaan ilmoittautua kommentoimalla, osuiko tällä kertaa. :)

Viime syksynä tuli mieleen, että meidän pitäisi oikeasti kuvata, siis valokuvata! toisiamme näiden korttien mukaisesti.

Ehkä.

SITTEN JOSKUS!

Yksi kortti ei ole lähetettävissä edelleen.

Meillä ei näet ole tapana riidellä. Siksi tämä kuvaakin parhaiten mua. Väittelemässä itseni kanssa. Hehee...

 

Kommentit (5)

Huimapää
1/5 | 

Meikäläiselle tuli kyllä täysi kymppiosuma! Isot kiitokset yllätyskortista ?

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat