Kirjoitukset avainsanalla lentomatkailu

Eläkeläisen luita kolottaa. Pitää päästä lämpimään.

Myönnetään, lehdettömien koivujen katveessa räntäsateen ja tuulen viuhuessa pohjoisesta ytimiin asti, vertailua tulee tehneeksi tahtomattaankin.

Kivahaan se olisi.

Eläkeläisellä on aikaa.

Edellisen matkan jäljiltä matkalaukut vielä odottelevat pakkaskäsittelyssään, kun uuden matkan suunnittelu on jo käynnissä. Kaupungit, lentoyhtiöt, majoitukset vilahtelevat puheissa. Viikosta toiseen, kuukausia. Enhän mä jaksa painaa mieleeni kaikkia vaihtoehtoisia ratkaisuja. Tiedän pääseväni helpolla.

- Joo-joo. Varmaan ihan hyvä. 

Vihdoin tulee hetkeksi rauhallinen jakso. Lennot on. Majoitus on. Voi taas keskittyä olemaan. Ja odottamaan. En tosin muista lentoja kuin majoituksen osoitettakaan. Eläkeläinen muistaa mun puolesta. Niin iisii.

Kamuille on välillä päivitettävä tilannetta.

- Tällä kertaa juodaan kahvit posliinikupeista väljästi, ei toisen kyynärpää poskessa. Käyskennellään matkan aikana. Mukavasti.

-?

-Oho.

Kamut pälyilevät toisiaan, onko tuo tehnyt oharin – lotonnut keskenään eikä kimpassa meidän kaa?

Eikä! Ku eläkeläisellä oli (liikaa?) aikaa suhailla netin ihmeellisessä maailmassa. Lopputuloksena on matkan varrella pikavisiitti keskieurooppalaiseen kaupunkiin. SIELLÄ, lentokentällä, voi juoda ne kupposet. Ja jaloitella. Ja jatkaa sitten matkaa.

Mun lentokilometreillä, vai pitääkö sanoa -maileilla, ei oo paljon varaa arvioida eri yhtiöiden toimintaa. Mutta koneista on jo vähän kokemusta. On ahdasta. Ja ihmettelen joka kerta, miksi suostun siihen.

Kohisevaan, tärisevään peltiputkeen taivaalle.

Ruokailu lennon aikana on ihan kiva ajanviete. Siihen näet kuluu aikaa. Ei suuren annoksen takia. Kun se vaan on niin mahdotonta säätöä. Noh. Kun siitä on lopulta selvinnyt, voikin liittyä käytävällä kasvavaan joukkoon.  Väistelemään lentoemäntiä kärryineen ja jonottamaan siivouskomeron kokoiseen toilettiin.

Vaikken enää ole XS-kokoinen niin en ihan XXL:kään. Vaatii silti aika lailla notkeutta selvitäkseen ihan perustoimista siellä kopissa. Käynnillä ajatuksena takoo vain ja ainoastaan päästä pian pois. Vaikkei klaustrofobiasta kärsisikään.

Kymppikerholaiset? Hei. Siinä kopperossa? Heh-he.

Tässä iässä - ei se määrä vaan laatu. Sanonpa vaan.

Ja sitä paitti. Jos ihminen olis tarkoitettu lentämään, sillä olis siivet, eikö vaan?

Taas mä eksyin.

Sitä vaan, kun Air Berlin heittääntyi sitten kyljelleen. Koko lafka. Ei onneks suoraan lennosta. Että koneet saatiin sentään maahan asti pyörilleen. Vaan kun se sitten myös asiakaspalvelu lopahti sillä samalla siiveniskulla. Thanks and bye bye.

Meni sitten uusiksi koko reititys.

Onneksi eläkeläisellä on aikaa. Nettailla. Reitittää. Reklamoida. Soitella.

Hyvä, että on tekemistä. Taas.

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat