Kirjoitukset avainsanalla tyttö

Teinivuosina isä käytti joskus sanontaa likka. En tykännyt. Vaikka sehän on yleinen muunnos tytöstä.

Aikuisena entisessä elämässä väsyin myös työelämän tytöttelyyn ja tokaisin kollegoilleni (miehiä kaikki): Olen äitini hautaan saattanut ja kolme lasta synnyttänyt, sano vaikka vanhaksi luuskaksi, mutta tyttö en enää ole!

Noh. Ei kukaan silti luuskaksi nimitellyt sen jälkeenkään. Eivät uskaltaneet? Heheeee-h.

Ystävien kesken ’me tyttöjen kaa’ alkoi myös kuulostaa höntöltä nelissäkymmenissä. Aloin nimitellä meitä Ladyiksi. Vähitellen sanonta alkoi luontua muidenkin suuhun. Osalle meistä ollaan yhä tyttöjä. Olkoon niin. Se, miten nimitetään, onkin paljon kiinni siitä, kuka ja miten sitä nimitystä käyttää.

Kerran kollega sanoi suomalaisten olevan epäkohteliaita. Kun ei käytetä etunimiä puhuttelussa, sen enempää puheessa kuin kirjoitetuissa viesteissä.

Joo-o, totta. Siis ei käytetä.

Tai jos, niin ainakin mun korvaan se kuulostaa päälleliimatulta. Mua ainakin ahdistaa, kun puhelinmyyjä hokee mun nimeä uudestaan ja uudestaan. Kuinka,…., olen tavoitellut sinua,…., ja nyt haluankin tarjota sinulle,…, eikö olekin, …, hyvä tarjous, laitetaanko,.., tilaus tulemaan, ….

Kuten yhdessä mainoksessa se sanotaan, suomalaisten tapa on kätevämpi. Moi kaikille! Ja päästään nopeammin ruuan äärelle.

Mutta niin. Lady.

Pokka pitää –sarjan iki-ihana Hyacinth kirvoittaa aina vain naurut hienostelullaan. Eihän kukaan oikeasti oo tollanen! Ja mitä ihmeitä ovat lavastukseenkin keksineet tunkea. Kynttelikköjä ja posliinifiguureja.

Sitten päivänä jonain tulin katsoneeksi tarkemmin.

 

Mikä se siinä?

Omasta vitriinistä löytyy samanlainen. Ja muutama muukin.

Noh. Vihreäpukuisen sain jo lapsena. Se on ollutkin aarteeni.  Loput on anopin peruja.

Silti.

Taidankin olla oman elämäni lady of the house, sitä juuri oikeanlaista viisihaaraista kynttelikköä vielä etsien. Hehee.

Kommentit (2)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat