Kirjoitukset avainsanalla asana

Yhtenä kesänä harjoittelin jooga-asentoja. En nyt ihan lähiaikoina, hei! Joskus 70-luvun alkupuolella. Sellaisesta seeprakirjasta opettelin asanasta asanaan. Se taipuisuus. Kuinka sellaisiin asentoihin pääsisi?

Ja pääsihän niihin.

Vasta jälkikäteen tulin tienneeksi, että on yliliikkuvuutta nivelissä. Mutta oli niistä venymisistä hyötyä. Selässä on vähän ylimääräisiä mutkia ihan valuvikana. Se tiesi jossain vaiheessa iskiaskipuja. Ne taas pysyi parhaiten kurissa, kun korsetti oli edes kutakuinkin kunnossa.

Teinivuosina olinkin hyvässä kuosissa. Ja sitten myöhemmin. Siinä välissä en ihan aina. Enkä enää.

Taidan kuulua kiintiöihmisiin.

Kun teininä kuntoilin, tein sitä täysillä. Jolkottelin illat pitkät lenkkeillen. Polvet ’kiittävät’ siitä nyt. Kun päädyin uima-altaaseen, kilometrejä kertyi viikosta toiseen. Pitkät hiukset hapsuuntuivat siitä kloorivedessä liottelusta.

Kun vähän myöhemmin teininä ja nuorena aikuisena tupakoin, tein sitäkin täysillä. Kunnes en enää. Kiintiö täyttyi. Ja se käryäminen loppui.

Kun aikuisiällä selkävaivat pakottivat - yyyh, kuntosalille, tein sitäkin lopulta täysillä. Kunnes en enää. Tänään edes kamut eivät saa lähtemään sinne. Sorry. Kiintiö kai täyttyi tässäkin.

Kotona kuin työelämässäkin on saanut olla välillä ässänmutkilla ja harjoittaa henkistä päälläänseisontaa. Naiseläjälle tyypillisesti. Kuin pitäisi koko ajan aistia ympäristön mielialoja ja sitten sen mukaan asettautua itse siihen kuvaan. Tai kuvan ulkopuolelle.

Asanasta asanaan aina vain.

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat