Kirjoitukset avainsanalla uni unettomuus unikoulu

Unikoulun rehtori on taas lukenut lehteä. Esitellyt sitä tohkeissaan muillekin. Tällä onneton yökukkuja saadaan höyhensaarille. Kertaheitolla. No, parin yön laiskanläksynä ainakin. Opo kuin välituntivalvojakin nyökyttelevät innoissaan.

Tunnista oma unentarpeesi!

Niin iisii. Miksei kukaan aiemmin kertonut sitä? Tässä sitä on kärvistelty vuosikaudet. Ihan turhaanko?

Artikkeli neuvoo jättämään piristeet ja sitten vaan nukkumaan. Omaan tahtiin.

Haha.

Oli päivä, kun ei vaan kerinnyt kahvittelemaan montaa kertaa. Sitten tulikin nukuttua.

Sillai tavallisesti. Kirja pois klo 23 hujakoilla, ehkä vähän ennen. Nukahtamisen jälkeen lähes kellontarkasti puolen tunnin kuluttua piti taas vartioida hetki maailmaa. Muuten yö taisi mennä aika hyvin. En muista. Koska nukuin. Sillai pätkissä. Ainakin yli aamukuuteen.

Seuraavanakaan päivänä ei ehditty iltakaffeelle. Yö oli silkkaa pörräämistä. Oli kuuma. Eikäku vähän viileää. Koira läpsyttelee hämmentyneenä korviaan, kun tulee milloin heitetyksi peiton kera lattialle. Ja seuraavassa hetkessä sitä jo hamutaan kainaloon.

Sieltä jostain noin neljästä lähtien vahdin taas maailmaa. Kuvittelen. Ja ajattelen. Kaikenlaista. Nipistän silmiä kiinni. Lopulta luovutan ja olen postilaatikolla jo ennen seiskaa.

Aamupalan jälkeen on vaan ihan pakko mennä hetkeksi takaisin uniluolaan. Jälki-istuntoon. Taas. Koira tulee juosten vierelle. Huokaa onnellisena, viisas ihminen tuo, tahtoo nukkua vielä.

Lyhyen torkahduksen jälkeen elämä voittaa taas. Päivä menee hujauksessa. Illalla saunaan.

Seuraava yö. Nukahdan. Herään. Nukahdan taas. Ja herään taas. Ja nukahdan. Ennen aamukuutta olen täysin hereillä. Ei kestänyt saunan rentouttava vaikutus. Lopulta seiskan aikoihin tipahdan syvään uneen.

Nurinkurisesti on kai pidettävä jonkin tason onnena, että olen pudonnut normityöajasta pois. Saanpa edes nukkua aamulla, jos tarvis. Aika kallis etuus tosin. Osa-aikatyöstä ei vanhuuden varalle euroja kerry. Sitähän voi sitten eläkkeelläkin unettomana pohtia.

Jostain oon lukenut jo parin huonosti nukutun yön vaikuttavan elopainoon. Haha. Siinä siis syy kaapissa kutistuviin vaatteisiin. Ei taaskaan oo mun syytä.

Sitä paitsi Hesarillakin ollaan onnellisia. Taannoin oli ihan sanatarkka otsikko: "Tilaajien kasvu aika ainutlaatuista".

Kiva, että voin olla avuksi, hei!

 

Kommentit (2)

Musta Hattara

Voi hyvän tähen😂,jos ei olis noin vakava aihe,nauraisin vedet silmissä!

Tuli vedettyä kunnon överit. Vai vajarit. Miten sen ajattelee.

Lopputuloksena on kuitenkin jälki-istunto. Etteikö nykykoulussa olisi kurinpidollisia toimenpiteitä? Kyllä on. Unikoulussa jouduin jälkkään.

Oikeassa elämässä en kai muuten olekaan ollut aiemmin. Ihan totta. Kiltti tyttö. Silloin pienenä. Kerran jouduin tosin etujälkkään. Siis mihin?!

Noh. Tuhmat pojat jätettiin jälki-istuntoon tyttöjen kässätunnin alkuun. Kun muuten olisivat päässeet kotiin. Logiikan mukaisesti tuhmat tytöt komennettiin vastaavasti poikien kässätunnille seisomaan seinälle. Ennen omien tuntien alkua.

Kauhea kohtalo kiltille tytölle. Tokaluokkalaiselle. Hiljaiselle hiirulaiselle. Muistan yhä sen kauhun, koko elämä oli pilalla. Eikä mitenkään voinut kertoa kotona, miksi piti lähteä aiemmin kouluun.

Mikä olikaan se kauhea rikos, johon olin syyllistynyt?

Muistan yhä.

Puhuin ennen tunnin alkua. Sisällä luokassa. Saatettiin jopa nauraa kikatella. Joojoo. Ettäs kehtasin! En tosin harrastanut yksinpuhelua. Meitä oli monta.

Rikos on silti rikos.

Jestas. Onko ihme, jos sitten meni aika kauan, ennen kuin enää uskalsi puhua missään? Kenellekään?

Se lapsuudesta. Tupsahti vain mieleen tosta jälki-istunnosta.

Viime iltana, siis eilen, löin kirjankannet kiinni ja läpsäytin valot pois ihan normiaikaan, 23 ja risat. Havahduin unesta, vahingossa vilkaisin puoliskon luurin numeroita yöpöydällä. Oho. 02 jotain. Eipä huolta mitään. Jatkan tästä unia.

Ja hah. Vähänpä tiesin. Seuraavan kerran tipahdin lyhyesti pari kertaa vasta vaille seiskalta. Voihan… Ajatukset seilasivat omia väyliään, ei mitään järjellistä syytä moiseen. Missä olit silloin, senkin nukkumatti?!

Pienet jälkät piti ottaa jo aamupalan jälkeen, ennen kuin edes yritin töihin. Onnea se kai on, että voin useimmiten valita itse työaikani.

Nyt masan pitäisi olla uudestaan jälki-istuntovalvojana. Ei näy. Karkasin sohvalta tähän koneelle. Mikä sellainen valvoja on, kun ei valvo, että nukutaan? Kysynpä vaan. Ettei olisi mennyt sinisine tossuineen jonnekin kaapin taa itse kuorsaamaan. Ettäs kehtaa!

Jos jälki-istunto jää suorittamatta, saankohan koko kurssista improbaturin vai vanhanaikaisesti ihan vaan nelosen?

Väsyneenä ei saa autoilla. Entä saako väsyneenä kirjoittaa – saati julkaista?! Kysynpä vaan.

Kommentit (0)

Pitihän se arvata, jouduin reksin puhutteluun. Luokanopettaja ja opo olivat tahoillaan molemmat antaneet raporttinsa.

Opettaja oli romahduksen partaalla, opetuksesta ei tullut mitään. Luokassa levottomuus oli gigaluokkaa; jatkuvaa pyörimistä ja mielenosoituksellista ähinää ja puhkumista. Tasokokeiden vastaukset olivat silkkaa soopaa.

Opo pohti, tulisiko oppilaasta nukkujaa milloinkaan? My-kurssi junnasi ekassa tavussa edelleen. Kuraattorilta ei voinut vetoapua pyytää, hänet oli säästösyistä lomautettu määräämättömäksi ajaksi. Opon pöydälle oli paiskattu Lukion psykologian oppikirja ja Terve uni -opas. ”

-        Revi siitä, sanoi kuraattori painuessaan pihalle.

Välituntivalvoja viilailee kynsiään. Ei oppitunteja. Ei siis välituntejakaan.

Rehtori mulkoilee pöytänsä takaa. Asemassaan häntä huolestuttaa eniten, jääkö valtionosuudet saamatta lukuvuodelta, jos tuo onneton ei opi mitään eikä pääse luokaltaan.

-        Noku sattuu, pureskelen alahuultani.

-        Ota lääkettä, kirahtaa rehtori.

Oppimateriaaleista löytyy lisää syitä unen häiriöihin.

2. Akuuttiakin kipua pitää hoitaa asianmukaisesti. Kipu ei jalosta ketään eikä varsinkaan paranna unen laatua. Kipuilu pitkittyessään saattaa kroonistua – eikä ole enää senkään vertaa hallittavissa.

Lääkäri vaihtaa lääkitystä ja opastaa välttämään rasitusta.

Vettä polvessa. Saa ähkäisemään makuullakin ja jalkeilla kinkkaamaan yhdellä jalalla. Jaajaa. Mites sitä vettä kengässä -leikkiä leikittiinkään? Muistot partiomajalta palaavat mieleen. Lääke alkaa vaikuttaa, luomet painuvat kiinni.

Välituntivalvoja havahtuu. Lastenleikkejäkö tässä pitää alkaa ohjata? Voisiko seuraavalla välitunnilla kokeilla kuka pelkää nukkumattia -kisaa? Polvivaivainen hitaimpana jäisi varmaan helposti kiinni. Pääsisi höyhensaarille ekana. Voitto!

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat