Kirjoitukset avainsanalla vanha peilipiironki

Maalipinta lähti tosiaan kertakäsittelyllä. Melkein. Tuoteseloste oli totta. Melkein. Vaan ei irronnut alta löytynyt lakkapinta toistoista huolimatta. Ja jos irtosikin, mitäpä löytyi vielä sen alta?

Joku p..keleellinen bordellinpunainen petsi!

Ammatti-ihmiset tunnistavat sen. Hei, tarkoitin huonekalujen entisöijiä! En niitä toisia ammattilaisia. Jestas.

Tiukassa on punainen. Käy jo mielessä, jos jätän tuommoisiksi ja vahaa pintaan! Taatusti uniikki.

Tein taas testejä pikkulaatikoilla. Maalipurkki kertoo, ettei esikäsittelyjä aina tarvita lainkaan. Hahaa!

Bordellinpunainen puskee iloisesti pintaan maalin läpi. Se puskee myös erikseen kalusteille tarkoitetun pohjamaalin läpi. Olisihan se tuokin uniikki väritys.

Joku asiaan vihkiytynyt jo hihkuu siellä.

Joo. Tiedetään. Petsi vaatii liuotepohjaisen maalin lukitsemaan pinnan.

Joku ehkä miettii myös, miksi lähdin poistamaan sitä pahamaineista myrkkymaalia – sehän oli jo lukinnut sisäänsä niin tuholaiset kuin lakka- ja petsipinnankin.

Kalusteraasu oli niin tuholaisten raiskaama, ettei pintaa mitenkään voinut sellaisenaan alkaa sutia. Mikä lie olikaan ollut lakkapinnan purijana, tehokasta jälkeä oli syntynyt.

Päättelin ihan keskenäni silti, että kaikki nämä vuosikymmenet rumilus oli seissyt nurkassaan. Ei ollut kadonnut kasaksi sahajauhoa. Eikä ollut vajonnut talosta nurkkakaan siltä kohtaa. Eiköhän tuholaiset ole olleet manan mailla jo aikoja.

Mitä tapahtui seuraavaksi?

Kommentit (4)

Nuttu nurin onni oikein
Liittynyt30.8.2015
2/4 | 

Oletpa sinnikäs! Tsemppiä entisöintiin! Lopputulos kiinnostaa kovasti (täälläkin olisi vastaavia hommia, mutta urakan suuruus ahdistaa ja meinaa torpata koko projektin...).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jo otsikko lupaa pahaenteisesti tarinan venyvän. Ei ole silti jatkis. Eikä varsinkaan pätkis.

Tai siis on jatkis. Mutta totta joka sana. Ei mikään mielessä kuviteltu tuotos.

Vaija ei ollut sen enempää puuseppä, maalari kuin konservaattorikaan. Oli ollut poliisi. Kun Karjalast tultii käet taskus, ei maallista omaisuutta sitten paljon ollut. Mutta 70-luvun alussa hän hommasi jostain vanhan piirongin kesäkotia kai koristamaan. Aika ruma oli.

Ja rumemmaksi meni, kun uusi omistaja kiiruhti sutimaan sen pintaan jotain myrkkymaalia. Lapsen mielestä se kuulosti tosi vaaralliselta. Ja kauhea oli kiirekin, kun helat, vetimet, peili ja ovilasitkin saivat osansa maalista. Mahtoiko asiaan vaikuttaa kesäkodin isännän ukaasi? Niin ötökkätieteilystä kiinnostunut kuin isä olikin, taloon ei kaivattu puuta järsiviä tuholaisia alivuokralaisiksi.

Vaija kuoli sitten aika pian. Jäi projekti kesken. Äiti ihmetteli, mitä rumilukselle tekisi. Ei tehty mitään. Vuosikymmeniin. Välillä pysähdyin sen ääreen. Se lapsuuden myrkkymaali kummitteli mielessä. Äh. Olkoon sijoillaan yläkerran nurkassa. Ei sille oikein ole tilaakaan muualla.

Alakerrassa remontin edetessä eteiseen asti, äkkäsin tilaa tulevan lisää. Hei, SE mahtuisi sittenkin tänne!? Siis jos sen kunnostaisi. Osaisikohan sitä?

Olihan meillä ollut puhetta soodapuhalluksesta, maalinpoistosta ja kuumailmapuhaltimista. Hirveen työläältä kuulosti aina. Äh. Olkoon.

Vaan mitä? Löysinpä sitten itseni tutkimasta maalinpoistoaineita.

Ei se enää huonommaksikaan voi mennä, eihän? Piironki on rungoltaan aika rouheaa jälkeä. Ei varsinaisesti mikään arvokaluste siis. Kokeilen ensin pieniin laatikoihin ennen kuin koko rumilusta lähdetään edes siirtämään. Tymäkkä on haju. Onneksi on lämmintä ja hallin isot ovet voi läväyttää levälleen.

Hah. Purkin kyljessä kerrotaan: Toista käsittely tarvittaessa. Voin kertoa, että tarvetta oli. Yksi purkki tököttiä ei riittänyt kaikkiin pintoihin. Hyvä, jos kaksi.

Homma on kuitenkin edennyt. Haluatko nähdä, miten?

Kommentit (2)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat