Kirjoitukset avainsanalla Porkkalan kartano

Oon varmaan syntynyt väärään aikakauteen. Muistan penskana haaveilleeni, millaista olisi ollut mamsellina röyhelöt hulmuten sipsutella pitkin hienon kartanon lehmuskujia. Äiti ampui alas hömpötykset. Jonnekin Hämeen sydänmaille pimeän savupirtin likaksi olisin kuulemma kuitenkin syntynyt.

Jaa.

Pitää sitten tyytyä ihailemaan muiden kartanoita.

Luurin oikokirjoituksella tulin lanseeranneeksi uudissanankin. Tai vanha sana - uusi merkitys vain. Hehee. Puoliskolle ilmoitin viestissäni eilen: "Akattelin, että Porkkalan kartanolle mentäisiin." Hän ymmärsi heti. Akattelu on yhtä kuin määräys. Ajattelu puistokierroksesta sen sijaan olisi ollut vain haaveilua, jota ei olisi tarvinnut toteuttaa.

Puutarhamyymälästä saatiin kartta kouraan ja opastus ajaa koivukujaa pitkin. Omatoimikierroksia voi puutarhassa tehdä, kun maksaa pääsymaksun ja lupaa palauttaa kartan takaisin myymälään. Kätevää. Opastettukin kierros olisi ollut tänään, mutta villiintyneet cityketut marhaavat mieluiten keskenään.

Siinähän ne, jättiagaavet. Porkkalan kartanon kuuluisuudet sitten eri vuosisadoilla tilukset omistaneiden aatelissukujen.

Löytyihän se lehmuskujakin. Päärakennus koki kovia ja paloi poroksi 1700-luvulla. "Uusi" päärakennus on siten vuodelta 1804.

Tunnelmat puutarhan eri osissa vaihtelivat. Ihania, ihania yksityiskohtia. Monta ideaa nappasin mukaani. Noitahan voisi toteuttaa omassakin pihapiirissä. Vaikkei kartanoa omistaisikaan.

Kartanon jättiagaavet ovat 1920-luvulta. Ne elävätkin vuosikymmeniä, mutta kukkivat vain kerran. Sen jälkeen kasvi kuolee.

Kahvila.

Niin. Meidän aikataulut eivät oikein osu yksiin kesäkahviloiden kanssa. Tämä tässä on auki - erikoispäivinä. Siis tänään. Mutta ei tokikaan vielä. Hahaa.

Paikalta bongattu opas osoittaa, mihin kannattaa suunnata päiväkahville.

Café Reporangan erikoisuus on taatusti uniikit kahvimukit. <3

Leivonnaiset ovat pääsääntöisesti tasalaatuisia. Ovathan ne kassahihnan kautta keittiöön kuljetetut. Vain satunnaisesti emäntä erehtyy reseptikokeiluihin. Onneksi.

 

Kommentit (2)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat