Kirjoitukset avainsanalla slow food

Ollaan palauttamassa hiihtolomalaisia kotiinsa.

Hei! Käydään nopeasti syömässä. Ei mene kauaa ja takapenkki hiljenee hetkeksi.

Haha!

Niinhän sitä luulisi, kun pikaruokapaikkaan suunnistaa.

Vaan ei. Jono - siis edellä seisoskelijan selkä - jysähtää kirjaimellisesti nenään jo kynnyksellä.

Mitäs kummaa täällä - onko ruuhkaa? Kuikuillaan selkien takaa, mikä nyt maksaa?!

Ei hellv....!

- Ei saa kiroilla lasten kuullen!

Osa pöydistä onkin korvattu automaateilla. Oikeesti?

Asiakkaat tuijottelevat niskat kenossa näyttöruutuja. Hätistellään pikkuihmisten innokkaita sormia pois näytöltä ja näppäimiltä. Ihmetellään yhdessä ja yksin, mitä pitää ensin valita ja oho, eikäku piti ottaa toi eiku toi ja miten tässä peruutetaan ja saako tästä pois kurkut ja sipulit? Entä jäät juomasta?

No ei saa. Eihän robo sellaista ymmärrä.

Maksu tapahtuu vain korteilla. Ei näy seteliaukkoa. Kolikkolovesta puhumattakaan. Jaa. Vartin automaattikikkailun jälkeen huomaa, että tiskikin on vielä olemassa ja siellä yksi kassa. Kelpaisikohan siellä vielä käteinen?

Mutta missä henkilökunta?

Keittiössä käy sama kuhina kuin ennenkin.

Valmista vain ei tule yhtä nopeasti - siis ruokaa nenän eteen.

Hmmm.

Onko tää nyt sitä slow foodia?

Mitä jos tämä onkin suunniteltu vastaisku kaikelle hosumiselle? Tehdään muka käteväksi ja nopeaksi - kaikenlainen teknologiahan on kehitetty sitä varten. Ja asiakas saadaan luulemaan hommaa tehokkaaksi, kun ite tekee.

Vaikka oikeasti on tarkoituskin saada ihmiset pysähtymään hetkeksi?

Ei paha. Ajatuksena.

Siis jos se oikeasti olisi suunniteltu niin?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Musta hattara
1/4 | 

No jopas😝. Mulla ainakin jää moinen pikaruokala väliin,oon sen verran dinosaurus,että haluan PALVELUA!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat