Kirjoitukset avainsanalla lukutaito

- Ei! Vaan AA BEE CEE.

- Niinhän mä sanoin. AA PEE SEE.

Ei ole lukutaito itsestään selvää.

Esikoinen oppi lukemaan viisivuotiaana. Esiluki sitten He-Manit ynnä muut tekstitetyt örkkiohjelmat itseään vanhemmille - jo kouluikäisille - kavereilleen.

Ite keksin kirjainten salaisuuden ihan normiaikaan ekaluokkalaisena.

Paljon ollaankin molemmat sen jälkeen luettu.

Vaan koulussa en myöhemmin suostunut ottamaan venäjää ylimääräiseksi kieleksi.

- Minähän en enää uudestaan aakkosia opettele!

Saattoi siihen vaikuttaa kotiolotkin. Sotainvalidin ja evakon tyttärenä ei itäinen ilmansuunta oikein napannut. Happamia, sano! Vaikken kettu silloin vielä ollutkaan. Muuten kuin henkisesti.

Pitkään luulinkin selvinneeni kertaopinnoilla.

Haha. Väärin luultu.

Satunnaisena matkustelijana astuin taas kerran junaan. Vasta ulospääsyä odotellessa huomasin tutkia kuljettimen katonrajasta linjakartastoa tarkemmin. Luulin tienneeni, mihin oon menossa.

Haha. Väärin luultu.

Huomasin tulleeni uuslukutaidottomaksi.

Olisi vähempikin määrä aakkosia reissussa riittänyt. Pitää tietää kirjain, jonka alueelle on menossa. Paikasta niin väliä ole?

Kyllä en tykännyt.

Taasko niitä aakkosia pitää alkaa tankata?!

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat