Mistä näitä jupinoita oikein tulee?

Nii-i. Sitä voi miettiä!

Joskus riittää pelkkä otsikko lehdessä. Aihe on siinä. Ja tekstiä alkaa tulla kuin itsestään.

Toisinaan lähtölaukauksen antaa yö. Kun havahtuu pimeään ja hiljaisuuteen. Ennen kuin pelastava uni tulee takaisin, alkaa mieleen pulpahdella jotain. Irrallisia sanoja. Lauseita. Sanontoja. Kuvia.

Voi elämä. Siinä meni yörauha. Uni kaikkosi jo. Sanat alkavat pyöriä. Mielikuvat vilistävät silmien ohi. Ei auta, vaikka hoen: tyhjää pää tyhjää pää tyhjää pää tyhjää pää tyhjääää päää.

Oikeasti luovat ihmiset, kirjailijat ja taiteilijat, kertovat inspiksen syntyvän joskus ihan omia aikojaan. Ja silloin se suorastaan pakottaa muokkaamaan aihiosta jotain.

Jesss. Olenko siis luova? Hahaa.

Ennemmin huono nukkumaan.

Kun kello on kolme aamuyöllä ja leffa pyörii, mutta juoni on niin sekava, ettei mitään tolkkua. Ei niillä Oscareita kuin Jussejakaan pokattaisi. Eikä siitä sanarivistäkään saa kunnolla kiinni, kun ajatukset pompahtelevat mihin sattuu.

Someraivosta mielipiteisiin. Vasta luetun kirjan tarinasta sukulaisiin. Ystäviin. Lapsiin. Kasvatukseen. Kouluun. Elämään. Kuolemaan. Työhön. Sieltä pois. Ja takaisin. Taloon. Talosta pois. Pihalle. Kevääseen. Vaaleihin. Trumpiin. Harkimoon. Mitäh!?

Eivät todellakaan ole salaisia fantasian kohteita. Mistä ne nyt tähän tuli?

Just. Joo. TV-visailuista. Miksi kaikesta pitää tehdä kilpailua? Toosa syytää illasta toiseen kisaa kisan perään. Haluatko miljonääriksi? Heikoin lenkki. Diili. VOF. Tanssii tähtien kanssa. Villi kortti. Uutisvuoto. Bumtsi bum. Mun sängyssä?

Eih! Menkää kaikki pois! Ja antakaa mun nukkua.

Saatko sinä vuoteeseesi usein ei toivottuja vieraita?

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat