Tuli vedettyä kunnon överit. Vai vajarit. Miten sen ajattelee.

Lopputuloksena on kuitenkin jälki-istunto. Etteikö nykykoulussa olisi kurinpidollisia toimenpiteitä? Kyllä on. Unikoulussa jouduin jälkkään.

Oikeassa elämässä en kai muuten olekaan ollut aiemmin. Ihan totta. Kiltti tyttö. Silloin pienenä. Kerran jouduin tosin etujälkkään. Siis mihin?!

Noh. Tuhmat pojat jätettiin jälki-istuntoon tyttöjen kässätunnin alkuun. Kun muuten olisivat päässeet kotiin. Logiikan mukaisesti tuhmat tytöt komennettiin vastaavasti poikien kässätunnille seisomaan seinälle. Ennen omien tuntien alkua.

Kauhea kohtalo kiltille tytölle. Tokaluokkalaiselle. Hiljaiselle hiirulaiselle. Muistan yhä sen kauhun, koko elämä oli pilalla. Eikä mitenkään voinut kertoa kotona, miksi piti lähteä aiemmin kouluun.

Mikä olikaan se kauhea rikos, johon olin syyllistynyt?

Muistan yhä.

Puhuin ennen tunnin alkua. Sisällä luokassa. Saatettiin jopa nauraa kikatella. Joojoo. Ettäs kehtasin! En tosin harrastanut yksinpuhelua. Meitä oli monta.

Rikos on silti rikos.

Jestas. Onko ihme, jos sitten meni aika kauan, ennen kuin enää uskalsi puhua missään? Kenellekään?

Se lapsuudesta. Tupsahti vain mieleen tosta jälki-istunnosta.

Viime iltana, siis eilen, löin kirjankannet kiinni ja läpsäytin valot pois ihan normiaikaan, 23 ja risat. Havahduin unesta, vahingossa vilkaisin puoliskon luurin numeroita yöpöydällä. Oho. 02 jotain. Eipä huolta mitään. Jatkan tästä unia.

Ja hah. Vähänpä tiesin. Seuraavan kerran tipahdin lyhyesti pari kertaa vasta vaille seiskalta. Voihan… Ajatukset seilasivat omia väyliään, ei mitään järjellistä syytä moiseen. Missä olit silloin, senkin nukkumatti?!

Pienet jälkät piti ottaa jo aamupalan jälkeen, ennen kuin edes yritin töihin. Onnea se kai on, että voin useimmiten valita itse työaikani.

Nyt masan pitäisi olla uudestaan jälki-istuntovalvojana. Ei näy. Karkasin sohvalta tähän koneelle. Mikä sellainen valvoja on, kun ei valvo, että nukutaan? Kysynpä vaan. Ettei olisi mennyt sinisine tossuineen jonnekin kaapin taa itse kuorsaamaan. Ettäs kehtaa!

Jos jälki-istunto jää suorittamatta, saankohan koko kurssista improbaturin vai vanhanaikaisesti ihan vaan nelosen?

Väsyneenä ei saa autoilla. Entä saako väsyneenä kirjoittaa – saati julkaista?! Kysynpä vaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat