Unikoulun rehtori on taas lukenut lehteä. Esitellyt sitä tohkeissaan muillekin. Tällä onneton yökukkuja saadaan höyhensaarille. Kertaheitolla. No, parin yön laiskanläksynä ainakin. Opo kuin välituntivalvojakin nyökyttelevät innoissaan.

Tunnista oma unentarpeesi!

Niin iisii. Miksei kukaan aiemmin kertonut sitä? Tässä sitä on kärvistelty vuosikaudet. Ihan turhaanko?

Artikkeli neuvoo jättämään piristeet ja sitten vaan nukkumaan. Omaan tahtiin.

Haha.

Oli päivä, kun ei vaan kerinnyt kahvittelemaan montaa kertaa. Sitten tulikin nukuttua.

Sillai tavallisesti. Kirja pois klo 23 hujakoilla, ehkä vähän ennen. Nukahtamisen jälkeen lähes kellontarkasti puolen tunnin kuluttua piti taas vartioida hetki maailmaa. Muuten yö taisi mennä aika hyvin. En muista. Koska nukuin. Sillai pätkissä. Ainakin yli aamukuuteen.

Seuraavanakaan päivänä ei ehditty iltakaffeelle. Yö oli silkkaa pörräämistä. Oli kuuma. Eikäku vähän viileää. Koira läpsyttelee hämmentyneenä korviaan, kun tulee milloin heitetyksi peiton kera lattialle. Ja seuraavassa hetkessä sitä jo hamutaan kainaloon.

Sieltä jostain noin neljästä lähtien vahdin taas maailmaa. Kuvittelen. Ja ajattelen. Kaikenlaista. Nipistän silmiä kiinni. Lopulta luovutan ja olen postilaatikolla jo ennen seiskaa.

Aamupalan jälkeen on vaan ihan pakko mennä hetkeksi takaisin uniluolaan. Jälki-istuntoon. Taas. Koira tulee juosten vierelle. Huokaa onnellisena, viisas ihminen tuo, tahtoo nukkua vielä.

Lyhyen torkahduksen jälkeen elämä voittaa taas. Päivä menee hujauksessa. Illalla saunaan.

Seuraava yö. Nukahdan. Herään. Nukahdan taas. Ja herään taas. Ja nukahdan. Ennen aamukuutta olen täysin hereillä. Ei kestänyt saunan rentouttava vaikutus. Lopulta seiskan aikoihin tipahdan syvään uneen.

Nurinkurisesti on kai pidettävä jonkin tason onnena, että olen pudonnut normityöajasta pois. Saanpa edes nukkua aamulla, jos tarvis. Aika kallis etuus tosin. Osa-aikatyöstä ei vanhuuden varalle euroja kerry. Sitähän voi sitten eläkkeelläkin unettomana pohtia.

Jostain oon lukenut jo parin huonosti nukutun yön vaikuttavan elopainoon. Haha. Siinä siis syy kaapissa kutistuviin vaatteisiin. Ei taaskaan oo mun syytä.

Sitä paitsi Hesarillakin ollaan onnellisia. Taannoin oli ihan sanatarkka otsikko: "Tilaajien kasvu aika ainutlaatuista".

Kiva, että voin olla avuksi, hei!

 

Kommentit (2)

Musta Hattara

Voi hyvän tähen😂,jos ei olis noin vakava aihe,nauraisin vedet silmissä!

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat