Teknisesti ottaen oon nyt suorittanut unikouluni. Läpäisin tasokokeen!

Joojoo.

Paperissa niin seisoo. Mua vaivaa niin yhtikäs mikään.

Muu kuin se, että nukun huonosti, jos lainkaan. Ehe.

Mutta kuten muillakin koululaisilla näin kesän alkaessa, mullakin on todistus, että teknisesti suoritus on hyväksytty.

Ja se riittää.

Kai?

Oikeastaan olisin ansainnut hymytyttöpatsaan! Tai edes stipendin! Oli oikein erillinen maininta: Teknisesti hyvin onnistunut. Vaan ei. Sain jälleen toivotuksen jatkossakin kuorsata kotonani. Ja opetella nukkumaan paremmin!

Lääkitystä lääkäri ehdotti, jos tiukka paikka tulee. Vaikka murunen tabun kulmasta.

Ryhdyin oottamaan, yöllä ylös taivaalle mä pyynnön kuiskasin - Missä muruseni on?

Oon erityinen. Lähes harvinaisuus. Kuulun nääs siihen pieneen porukkaan, jolle se - mikä olikaan - joku lääkenappi - ei sovi. Haha.

Näillä mennään siis.

Väitetään, että nälkä kasvaa syödessä. Ei! Vaan univaje valvoessa! Lakanan poimuihin kätkeytyneen kunnianhimon ajamana saatan päätyä vielä vaikka unikorkeakouluun! Kun tuli tämä perusaste nyt hoidetuksi.

Vai tuleekohan se toisen asteen koulutus tälläkin alalla pakolliseksi?

Siihen asti

Kauniita unia!

 

Lainasanat tällä kertaa Jenni Vartiaiselta

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat