Lehdessä kerrotiin, että Linnunradan jälkeen on tyhjää. Paikallista tyhjyyttä löytyi omasta päästäkin, meni liian vaikeaksi heti. Ei millään jaksanut lukea niin korkealta tulevaa tekstiä. Avaruudesta asti. Päätin mennä työn äärelle.

Tunnit matelevat eikä viikon minimityömäärä ota täyttyäkseen. Päätän pitää kaffepaussin, sellaisen palkattoman. Tuntiduunarille kun ei lorvailusta makseta.

Helteen utuvoittamaa sinistä taivasta tuijotellessa aloin pohtia, missä taivas päättyy. Todella aikuismaista! Vai mitä. Hehe.

Mutta että, onko se ilmakehä rajana taivaan ja avaruuden välillä? Onko?

Jos on, niin eihän se kovin kaukana ookaan. Itäiseltä Vantaalta se raja löytyy. Ilmakehältä.

Katso vaikka kartalta. Ihihihihiiiii-h.

Se on varmaan toi helle, kun sekoittaa pään. Ja teettää mätäkuun juttuja.

Kamuni Wiki P kertookin mätäkuusta seuraavaa: "Kansankielessä puhutaan joskus mätäkuun jutuista. Tällöin tarkoitetaan heinä–elokuussa kerrottavia, luotettavuudeltaan epämääräisiä uutisia, jotka saavat uutistilaa, koska kesällä ei tapahdu mitään muutakaan uutisoimisen arvoista."

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat