No ei ole, mutta niinhän se aikoinaan meni, puhelinkeskustelun aloitus.

Puhelinpöytä on ollut meillä aina. Siis niin kauan kuin muistan, niin just toi. 70-luvulla sudin sen postinkeltaiseksi, kuten eteisen seinätkin.

Jääskeläistä huhuilin, koska laatikon pohjassa seisoo punaisin kirjaimin: Elma Jääskeläinen H:ki. v. 1941.

Onko pikkupöytä erehdyksessä tullut meille tai siis isovanhemmille tuohon aikaan? Vai onko se ostettu tai saatu?

Elma-tätiä en muista olleen.

Vaan siinä se yhä seisoo. Puhelinpöytä. Tällä kertaa Operaatio Sage greenin saavuttamana.

Ja

"Kun on alkuun päästy niin antaa mennä vaan", lauloi Irwinkin.

Sinisen tuolinkaan historiaa en tunne, kunhan osui hallissa touhuillessa eteen, sekin. Hehee.

Hitti vai huti?

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat