Istuminen on hengenvaarallista. Sen takia työpaikoillakin ollaan havahduttu hankkimaan sähköpöytiä. Vähän sama kuin sähkötuoli? Kyllähän siellä kato on käynyt. Hmmm. Ei kai sentään? Jestas. Ettäs kehtaan!

Etätyössä pitää itse huolehtia työergonomiasta. Siinäpä kykit rahilla tai jakkaralla. Sängyn reunalla tai sohvan uumenissa. Vaikka pihakeinussa. Vaan eipä niistä työtiloista kukaan perään kysele. Jännä juttu.

Mutta niin. Kun istua ei saa. Eikä ole liikoja euroja sellaiseen pöydän sähköversioon. Sängynpäätyä voi korottaa kirjapinoilla. Kuulemma. Pöydän korottaminen samoin? Vähän vaikeaa olisi löytää täsmälleen saman paksuisia opuksia tasaparit joka nurkalle. Että kirjoittaminen ym. sujuisi ilman ’oho, eiku’ –efektejä. Eieiei. Mitäs?

Joissain kouluissahan ne on menneet pidemmälle – pöydät ja pulpetit viskattu jätelavoille. Lapset kun luonnostaan ovat parhaimmillaan liikkuessaan. Totta. Se liikkumisen ilo vain tuppaa katoamaan jonnekin aikuisuuden syövereihin.

Noh. Mitä, jos kaikki kyykättäisiin. Sehän vasta luonnollinen asento onkin.

Polvet koukkuun ja takamus lattiaa viistämään. Kokeile vaikka!

Joo. Ei se ihan niin helppoa olekaan. Jos pääsee alas, niin entäs se ylösnousemus – vain herra tietää, miten siinä käy. Ehehe.

KK houkutteli kokeilemaan, onko lonkat kunnossa. Testasin. Jep. Onnistuu. Yhdellä kintulla seisoskelu kuin se kyykähdyskin. Että nyt vaan sitä kestävyyskuntoa sinne lattian rajaan.

Jepjep. Ei saa heti luovuttaa. Mitä ikävämmältä tuntuu, sitä enemmän on harjoiteltava. Niin kuin kaikessa. Hmmm. Ehe.

Ja muuten. Jos lapset jo koulussa oppisivat muun ohella myös kyykkäämään – osaisivat sitten työelämässä olla.

Valmiiksi kyykytettyjä?

Ihi-ihi-hi.

Hyvää maanantaita sinullekin, lukijani!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat