Vuoden toinen kuukausi on lyhyydessään mukava. Pieni, pyöreä, lumenvalkoinen helmi kuukausien jonossa. Päästään nopeammin kevääseen ja siitä kohti kesää.

Tammikuu hujahti sen ihmeemmin ajattelematta. Tipattomana. Vuoden viimeisenä päivänä oikein odotin tammikuun alkavan. Onpa hyvä, ettei tarvitse oluttakaan juoda ollenkaan! Saavat sisuskalut huilata. Oli jotenkin kumman pyöreä ja muhkurainen olo.

Myöhemmin tajusin palleroisuuden johtuneen fonduen kanssa nakerretusta kukkakaalista. Hahhaa.

Saunan jälkeen maistui 0-olut ihan hyvältä. Teatterireissulla alkoholiton siideri. Hmmm. Sidukkaa juon harvemmin, mutta tämä nyt oli lasillinen omenamehua. Tyyriimpää vain. 4,50 euroa.

Siitäpä sujuvasti kitukasvuisen kavioeläimen kulkureittiä  - aasinsiltaa - myöten päästään helmikuun aiheeseen. Euroihin.

Ajattelin tsekata, paljonko on paljon. Kirjaan kuukauden ajan ruokamenot. Ja kuinka monta euroa säästetään tarjouksilla, ale-lappusilla ym. Vai säästetäänkö? Ans kattoo.

Kotitalouden määritelmään kuuluu: käyttävät tulojaan yhdessä, ruokailevat yhdessä. Hmmm. Pankki käyttää ja omii nimiinsä aika paljon rahojamme joka kuukausi vaan enpä samaan ruokapöytään sentään kutsuisi.

Ruokakunta sen sijaan on Kelan määritelmä. Meillä se on vaihteleva. On satunnaisia jääkaapin tuulettajia, kun viikoittain pöytään pelmahtaa talouden ulkojäseniä. Siten jääkaapin saranoiden kulutuskin vaihtelee. Paljon. Joskus ihan ennakoimattomasti.

Kyökkivastaava on toisinaan ihmeissään, mihin ryhtyisi. Silloin voi auttaa Pekka Töpöhäntä -elokuvasta mieleen jäänyt viisaus: ”Jos sull on kaks nakkii ja laitat ne kahtia, ni mitä sää saat?”

Tiedätkö sinä vastauksen?

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat