Maisa täss. Moooiii!

Päivähä ei alkanu parhaall mahollisell tavall.

Tiätsä. Kato ku mä luulin, ett mut jätetää. Ne vaa hävis.

Mua A-H-D-I-S-T-I! En mä voi sille mitää. Ku A-H-D-I-S-T-A-A, ni lirahtaa.

Noh. Lempeä oliki vaa käyny yläkerrass. Sitt se, tiätsä, V-Ä-H-Ä! avas äänijänteitää. Kauhee mekkala. Yhden lirun takii. En tajunnu. Mutt otin sitt niinku kevyet sisähatkat. Pöydän alle.

Anyway. Lähettii. Alkumatkast mä yritin vähä keventää tunnelmaa ja laulaa, mutt Lempeä oli viäl vihane ja sano, ett naama kii takapenkill. Rupesin sitt nukkuu.

Onpa paljo tota valkosta. Mitä se olikaa, nii just. Lunta. Ja haisuja. Tääll on taas ollu jotai pikkusii. S-I-I-S-T-I-I.

Ihan P-A-K-K-O juosta.

Kai mä kuulin, ett Luja vislas perään ja Lempeäki karju. Mutt en mä voinu sille mitää. Oli vaa P-A-K-K-O seurata sitä haisuu. Vedin portista risteykseen N-I-I-I-N täpöö: Luja jäi iha lähtötelineisii. Mä jatkoin viivana peltosuoralle rantsuun päin. Satakymppi lasiss. Ainaki. Siell penkall oli jotai. Joku oli kulkenu siit. M-E-I-D-Ä-N mestoill. N-I-I-I-N siistii!

Luja tuli kuitenki peräss. Tuu tsiigaa! Samaan aikaan liikenne pysähty. K-A-I-K-K-I pysähty tsiigaa. Luja sano, ett pitää mennä takas pihalle ja otti mut kii. Epist. Mä en ehtiny tsiigaa kunnoll sitä penkkaa.

Pihatiell mä sain taas mennä. Juoksin täpöö. N-I-I-I-N  S-I-I-S-T-I-I-I!

Lempeä ei sitt ollukaa vihane. Jouduin kyll hihnaan. Ja sitt se sano, ett mun takii tielle synty ruuhka, oikee liikennekaaos.

Nii-i.

Tääll Hämeess se on ruuhka, ku yks auto joutuu pysähtyy.

Luja sano, ett onneks pysähty. Ettei must tullu lättyy. Täh? En tajunnu.

Lempeä päätti varmistaa, ett ens kerrall en ota hatkoij. Oikeesti?! Pliis. Tää pääll mä en suostu ees liikahtaan.

.

.

.

Tsiigaa ny. Vauvannuttu. Vähäks N-O-L-O-O!

Mitä sä tekisit, jos sä oisit niinku mä?

Kommentit (4)

Vierailija

Voi Maisa ❤️
Hyvä että selvisit. Toi nuttu on niin nätti on päällä!

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat