Kerroinko aiemmin, että leposykkeeni on matala? Ja se tarkoittaa, että kehon vireystila on sillai alavireinen? Ja se taas saattaa johtaa antisosialiseen toimintaan?

Tutkittu juttu.

Mutta samalla istumalla tuli todistetuksi, että formulat jäisivät joulukuusestaan valoja vahtimaan, kun itse kiihdyn nollasta sataan alta nanosekunnin. Noin vain.

Joojoo.

Sain taas postia. Kirjepostia. Ihan totta. Niin harvinaista nykyisin.

Sama taho lähestyi jo viime kuussa.

Olin kesäkuussa tienannut liikaa. Taas. Hakemus oli hylätty. Taas. Brutto alkoi ykkösellä. Kuukaudessa. Mutta liika on liikaa. Ihan totta.

Siinä oli mukana lomarahoja. Ettäs kehtaan. Miten niin työtön voi ansaita lomarahaa? Ei sellaista lainsorkkija ymmärrä. Valikossa ei edes ole sellaista vaihtoehtoa. Työllistämiskoulutuksesta voi olla lomalla. Mutta ei osa-aikatyöstä. Ihan totta.

En jaksanut välittää. Laitoin seuraavan anomuksen aikanaan. 

Tuli uusi kirje.

Ja silloin se tapahtui. Alta nanosekunnin.

Oli taas pamahtanut omavastuuaika, laskenta, mikä ikinä. Omavastuuajalta ei makseta päivärahaa. Paitsi työllistämispalveluiden ajalta. Vaan ei työssäoloajalta. Juuri näin aktiivisuudesta palkitaan. Siis työstä.

Aktiivisuustarkastelu alkoi poikkeuksellisesti alusta. Häh? Epäselväksi jäi, tuliko tämä "karenssi", koska edellinen hakemus oli syystä tahi toisesta hylätty, työssäoloehto oli jälleen täyttynyt, karenssista karenssina vai ihan vaan lainlaatijan hatusta. Vaihtoehtoja oli kuitenkin monta. Mutta ei sitä eksaktia syytä tarvinnut hakijalle mainita. Listaus  vaihtoehdoista riittäköön. Valitse niistä.

Heinäkuussakin oli lomapäiviä. Ettäs kehtaan. Työtunteja oli vähän reilut 50. Ja brutto alkoi ykkösellä. Kuukaudessa. 

Ja nämä seikat sujuvasti yhdistäen oli saatu aikaan laskelma, että olen kuin olenkin lopulta oikeutettu ansiosidonnaiseen korvaukseen. 39 euroa. Netto. Kahdelta työssäolokuukaudelta. Ihan totta.

Muistelen jonkun poliitikon maininneen, ettei näitä byrokratian viidakosta kumisevia tarinoita millään uskoisi.

Ellei sitä koe itse.

Eikä oikein jaksa uskoa sittenkään.

Voin kertoa, että leposykkeestä ei ollut tietoakaan. Matala syke yhdessä räjähtävän mielenlaadun kanssa on huono yhdistelmä. Saatan todella olla vaaraksi - itselleni. Pitäisikö siis nostaa verenpainelääkitystä vai Irwinin tavoin haistattaa pitkät koko systeemille?

Varmaan vahingossa olivat laskeneet päivärahan perusteen uudestaan. Se oli noussut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat