Radiosta kuulin taas uutisen. NYT on oikein tutkitusti todistettu, että kotihoidetut lapset ne vasta vaikeita ovatkin. Eivät opi olemaan. Äidin helmoissa kasvaneet. Ettäs kehtaavatkin, äidin lellikit!

Kylläkyllä.

Itsekin kuulun tähän joukkoon. 60-lukulaisena ja kuopuksena olin tietenkin kotiäidin lellikki. Huoletonta oli lapsosen elämä. Ei huolta huomisesta. Eikä mua edes kasvatettu. Sanovat vanhemmat sisarukset. Heh. Nuorimpana sitä saikin sitten erilaista ”kasvatusta”.

Aiheutimmeko enemmän huolta ja kustannuksia yhteiskunnalle kuin työssäkäyvien äitien lapset? Mitäh?

Oman esikoisen lykkäsin hoitoon heti äitiysloman jälkeen, alle 1 vee. Voi pientä. Vaan muuta mahdollisuutta ei ollut 80-luvun alussa. Seuraavat pidinkin lähelläni 3-vuotiaiksi. Ja siitähän saan maksaa. Loppuikäni. Se eläkekertymä, hei. Ettäs kehtasin.

Tuliko esikoisesta yhteiskuntakelpoisempi ja vähemmin kustannuksin kuin näistä myöhemmin syntyneistä? Mitäh?!

Se on, hei, noususuhdanne taas. Mistäkö huomaa?

Noh. Nyt äidit komennetaan eri verukkein kipin kapin töihin sieltä sohvalta makoilemasta! Uusi tutkimus ilmoittaa NYT totuutena: Jo parivuotias taapero tarvitsee hälinää ja hyörinää ympärilleen aamusta pitkälle iltaan. Kognitiiviset taidot siinä kehittyvät. Eihän sitä muuten opi olemaan! Lapsi kun ei kehity siinä äidin helmoissa yhteiskuntakelpoiseksi.

Vaan kunhan tulee taas notkahdus talouden käppyröissä, niin johan taas huudetaan äidit kotiin lapsiaan hoivaaman. Pois sieltä työelämästä, miesten työpaikkoja viemästä!

Ja sehän se on tärkeintä. Että talous.

Vähän ikäväähän sekin on, että lapset ovat yksilöitä. Ihan jokainen. Kuten myös vanhempansa.

Jospa kuitenkin

 – nykyhetken kulunein sana – valinnanvapaus – saisi toimia edes tässä kohtaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat