Ennen koulussa sai joulu- ja kevättodistuksen. Ja keskikoulusta lähtien myös välitodistuksen hiihtoloman alkajaisiksi. Enää en oo kärryillä, miten niitä jaetaan. Kurssimuotoinen koulu paiskoo arviointeja miten sattuu.

On pohdituttanut jo muutaman vuoden, miten paljon kouluarvosanat vaikuttavat valintoihin elämässä. Kuinka tärkeää on kokea onnistumisia ja osaamisen tunnetta?

Koulussa mä olin ihan hyvä. Kielet, äikkä, reaaliaineet. Matikkakin. Joukko-oppi ja ne kummat kaavatkin oli ihan jees.

Aika kultaa muistoja. Totta.

Noh, matikkaan kyllästyin, kun piti laskea, millä todennäköisyydellä nasta pyörittyään jää lappeelleen. Aika usein, veikkaan. Tosi harvoin se jää siihen piikilleen pystyyn. Luulisin.

Mutt siis what? Mitä välii?!!! Mihin sitä tietoa tarvitsee? Kukaan?

Lopulta matikan numero viimeisessä todistuksessa oli huono. Huono. Sen yhden vuoden perusteella.

Siksi olen koko aikuisikäni päättänyt olevani matikassa huono. Huono.

Mutta kirjoituksissa reaalikoe meni hyvin. Se lähti ällänä koululta. Muistelen vastanneeni ainakin bilsan ja psykan kysymyksiin. Ehkä jopa hissankin. Ussan?

En ole milloinkaan ymmärtänyt sitä logiikkaa, mutta uuden koulun ekat eivätkä vielä tokatkaan ylioppilaat päässeet älläsadetta juhlimaan. Tai sitten vain olin huono. Huono.

Se palasi ceenä takaisin. CEENÄ! Pistettä vaille ämmä, mutta silti. Ei lohduttanut yhtään. Yhtään.

What? Mitä välii?!!!

Todellakin oli välii.

Tarkoitan vaan, että kuinka paljon koulunumerot vaikuttavat valintoihin elämässä.

Että jos olisin tsempannut vielä sen nastan verran  – olisiko se muuttanut käsitystäni laskutaidostani?

Että jos se ällä olisi säilynyt – olisiko se saanut tekemään toisenlaisia valintoja tulevaisuuden suhteen?

Että jos lehmät lentäis!

Meillä muuten lehmä lentää – makkarin katossa.

Hehee.

Mitähän se kertoo suhteestamme?

No ei mitään. Lehmä jäi sinne kattoon roikkumaan, kun kuopus muutti toiseen huoneeseen.

Yhdeksän vuotta sitten.

Osasinpas laskea. Ha-ha-haaaaa.

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat