Naapurusten kanssa tulee välillä sananvaihtoa. Sellaista kavereiden kesken pientä naljailua. Eikö vain? Me ollaan oltu pääkaupunkiseudulla aina vähän altavastaajina. Vantaalaiset. Pöh. Mikä kaupunki muka?

Stadilaiset ja espoolaiset ovat kokeneet olevansa jotenkin parempia. Stadilaiset muistavat muistuttaa kuinka monennen polven stadilaisia ovat. Vaikka siellä taitaa olla aika vähän nykyään niitä ’aitoja’ stadilaisia.

Espoossa kaikki on muuten vaan paremmin. Kalliokin on kai kovempaa siellä – kun ei se M-alkuinen juttukaan ala valmistua. Siellä.

Kauniainen taas on ihan oma ruhtinaskuntansa. Vähän kuin mini-Monaco, vailla huolta valuutan riittävyydestä? Kihlat muuten käytiin sieltä ostamassa. Ei Monacosta! Ku Kauniaisista. Kerran oli varaa käydä.

Kaupunkina me ollaan nuori. Totta. Vantaa on aina se rasittava pikkuveli, joka on pakko ottaa mukaan leikkeihin.

Muutama vuosi sitten kuuntelin eräässä koulutuksessa taas sitä ystävällismielistä naljailua.

Kerroin lopulta oman mielipiteeni. Kaikella ystävyydellä. ;)

Sitä vaan, kun nykyisen Vantaan jokien varsilla jo asuttiin ja istuttiin iltanuotioilla tarinoita kertoen, niin missä olivat stadilaiset tai espoolaiset?

Merenpohjaa oli, kuulkaa, ne alueet!

Heheheheeeeeee-h.

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin osittain. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat